Piisoo jo...

Johan tuo olj pakko ehtijä eelissäpäevänä vuatetta piälle.
Mahoton tuulempuhallus kävj. Ja pakkastahhii tempasj.
Ee oes vähemmillä tarenna.
Oovvommakusta olj kyllä pittee karvakaalusta piällä pitkästä aekoo.
Ja helemuksettii ryyhötti enämpi toesen kannikan piällä.
Ee ihan sattunna mammalla pompan siäjöt kohalleen.

Toessayönä tulj reelusti lunta. Ja päevällä lissee.
Nyt alakasj jo piisata se. Kyllä on jo omikstarpeiks.
Kyllä on nyt vähäks aekoo kaljamakelit poekessa.
Vaekkee kyllä toesaalta takkeita oo siitä.
Ku suattaa nuivvuan yhessä yössä kiäntee ilimat ja tuulet millommitennii.
Vuan toevossa eletään kuitennii.
Mielellään ee vesj´saetta ennenku joskus tookokuulla.
Jos sittäkää.

Meekäläeseltä hävisj kepukka sen lumj´satteen alle.
Sen kansa pelasin ku hanki kesti. Ja sinne jäe sittä hangelle.
Isäntä koetti sitä ehtijä kaverina.

Se hanttasj männä isoella suappaella lumessa.
Meekäläenen koetti siinä pysytellä ies hajulla.
Ku matkassa ee pysynnä siinä lumessa.

- Ettee vuan oo se oravan juutas ottanna sitä kepukkata...taekka harakan ketkulat kantanna sen pihlajan oksalle...??
Ee onneks ollunna.
Lööty ihan lumen keskeltä.

Kohta alakaa ne hiihtolomat. Ee puutu ennee ku sukset.

Vaekka pulukkakeljhän tuo oes nytttii.
Ku eelisen päevän työnti lunta. Ja nyt näkkyy työnnältävän lissee.
Ni eepä siinä muavara ennee piisoo.
Uattelin sittä semmosta tupapäevee viritellä.
Ja ehken jonnii toesennii....

Äet: - Alahahan koeruus jootuva pihalle...!
Iivari: - En lähe. Seon lakko nyt!
Äet: - Jootunookko tuota nyt tännehhii sitä valtakunnansovittelijata hättään hoehkimmaan...
Iivari: - Ee toenna...seon neovvotteluyhteös nyt katkolla...