Ee huono

Kevät ossoo yllättee.
Uamusilla näätästi kammarin lasista katottuna tämmöselle.
Koko päevälle piisasj lunta.

Ee sillä ettäkö oes ollunna mittää sitä vastaan.
Kyllä tykkäsin.
Ee huono, niinku sannoo se Uotis Jormahhii.
Mikäpä siinä olj hilipastessa lintuin perrään. Puhtaassa lumessa.
Äet kyllä koetti toppuutella sitä lintuin jahtoomista.
Ku eelissäpäevänä lööty kahen pensaan juurelta henkesä heettäneet räkätit.
Äet olj sitämieltä että syvänhalavaakseen on kuolleet.
Ku on säekähtänneet meekäläesen haakkumista.
- Minnoon kyllä erj mieltä asijasta.
Lentee huhtoneet ihtesä hengettömäks ku on pitännä parija ehtiä ja pesäpaekkoo katella.
Pienemmälläe ressillä henkj lähtöö.

Lintulaavvan alla olj tungosta.
Sielä hyyrötti lintusakki evästä ehtimässä lumen seasta.
Äet jo kerkisj piättee ettee ennee kanna niille laavvalle evästä.
Ku alakaa olla jo muassa ja muuvvallahhii sitä syömistä niille.
Jootu kuitennii muuttammaan mielesä. Ja kanto sinne niille jyvvee ja siementä.
Ettee tarvihe raakkoen sieltä lumen seasta palelluksissa ehtijä syötävätä.
Hyvin näky kelepoovan.
Ja oravahhii kävj siinä eeneellä.
Nii olj polonen märkä sehhii ku oes uimassa käännä.
Hänteesä siinä kuivaks koetti puistella laavvan reonalla.

Sanokee vuan mittee sanotta.
Vuan kyllä tämä minummielestä aena sen kolomenkymmenen astee puahteen voettaa.