Ee kaet TUAS viikolloppu...

On tämä vuan kummallista toohuva.
Mihinkä juuttaaseen ne päevät hupenoo? Ku seon yks hujjaas aena ku on viikko männy.
Ee oo kuulkee pitkä kesä jos näen äkkijä männöö päevät ja viikot.

Pihamualta on nurmikkoo ajettu.
Ja äettii on suanna sen kielletyn ruususa juurittuva.
Ee laskettu kaveriks siihe hommaan.
Vaekka oesin kyllä kahella käpälällä jootusammin siitä suoriutunna ku äet ite kahella käellä.
Vuan ku olj kuulema pelekona että jos vaekka piikkijä sattuu jossae olemaan.
Ni ee oes haaska semmonen käpälästä kaevoo.
- Omista käpälistään näky niitä nuppineolan kansa kaevelovan.
Vuan ohanse muutennii piikikäs immeenen välillä.
Ja ossoo piikitellä muita.
Ee kuitenkaa mittää millonkaa ommaan piikkiin. Heh. 😄

Meekäläenen on suanna kaevella tuas niitä pikkusija öttijjäesijä itestään.
Ne sittä ossaatuuhhii justiisa sinne minnekkä ee niinkää oes väliks.
Vaekka pihalla on kyllä melekonen tuulj humissunna.
Ni näkkyyvät vuan pysyvän lentokurssissa ne. Ee paljoo tuulj niitä heettele.
Sinne ne vuan mahanahkaan änkeevät. Ja kaekkiin ratekissiin paekkoen.

Pikkupossulla ee oo niitä vaevoja. Seon suanna ulukoella raahassa.
Onneks ies joku.
Äettii töpeksi niitä pikkusija otuksija suustasa ja kaevo korvistasa.
Ku olj siinä juurj´hommassa niitä mustanaan pilivi ympärillä.
No. Kohta tulloo puarmat...ja oekeen isot itikat...ja sittähän seon jo se hirvikärpästen aeka.

Kävin tuas enolle apukuonona.
Plokikamu Arttu keksi tuommosen apukuonon. Minusta kerrassaan hyvä nimitys.
Ja niin osuvahhii.
Eno sanohhii että apukuono on aena paekalla ku tarvitaan.
Äet tuas totesj siihe että ja sillonnii vaekkee välttämätä tarvittaskaa...
- Hirveen ikävä immeenen, eekö vuan...
Joskus sitä ihmettellöö että mitenkä neon muka enon kansa sukulaesija.
Ku eno on niin kaaheen mukava mies.