Hittaat hyvästit talavelle

Haekeella mielin tässä pitänöö ruveta talavee hyvästelemmään.
Huomenna on viiminen päevä mualiskuuta.
Ja sittä jo huhtikuu!
Vaekka hittaasti nuo hanget hupenoo ni hupenoo kuitennii.

Rappuin eistä on lumet jo sulanna melekoverran.
Tämä kuva on männäviikolta. Että vielä tässä seon rappuin evus lumessa.
Hyvästihhän tuota on tarenna istuksija rappusilla.
Ja puuhastella pikkusen jottae tuossae pihamualla.
Tiet on täännä sohjoo ja hiekkoo. Ja vettä tietennii.
Ja meekäläenehhän ee sinne lähe.
Kuka muka vappaaehtosesti lähtöö kurarapakkoon liäreemään.

On ooteltu niitä hankijjaesija.
Joka uamu äet toevorikkaana kahtoo mittarija. Että oesko vaekka pakkasta tullunna yön aekaan.
Eekä mittää muuta ku lämmintä vuan.
Kyllä oes kohtuullista nyt säehehhaltijan vähä sitä pakkasta jytkäättöö.
Piäsisj vähä pihhoo pitemmälle kuivin käpälin ja mahoen.
Pistin niät kuulkee semmosen hualarj´lakon piälle.
Ni äet ee ies tarjoo sitä ennee piälle.

 Pitj muistutella harakoelle siitä turvavälj´hommasta.
Ku tinkivät melekeen nokan etteen hypäkehtelemmään.
Olj kuulkee siinä ja siinä etteen käännä ihan käpälästäpittäen huomaattamassa.
Ja varsin mielellänj.
Immeenen, tuo ikkuinen ilompillooja, lyyvvä läeski kämmenijjään vastakkata.
Ja harakathan lehahti puun oksalle räkättämmään.
Että sepä siitäe ilosta sittä.
Muutahan tiälä, kuivakassa huushollissa, ee oo sittä ollunnakkaa maenittavata.