Tuas on paljastunna tuolta lenkkitien varresta tuo mörrimöökyn kolo.
Vae minkäpään kolo nyt sittä lienöökää.
Ee kyllä tie mielj männä sitä lähempöö tutkaelemmaan.
Ku vettä sielä aenahhii näky olovan.
Kylläpä tietti äetillä töetä että sae kuvat tänne essiin.
Eelissäiltana ee onnistunna ollenkaa.
Aena vuan ilimotti että hupsista tuljpa nyt erreös, kokkeeleppa kohta uuvvestaan.
Arvatkee kokkeelko immeenen.
No kokkeelj parj kertoo. Ja sittä alako nuppi savuvammaan.
Ja se homma loppu siihen.
Että eepä tässä liijjemmin oo piässy meekäläenen iäneen.
Ja kerkesin jo unneottoohhii että mittee sitä olj ies asijata eelissäiltana.
Tuosta unneoksesta juohtu mieleen.
Että sepä kuulema voepi tulla koerillehhii se muistinhuonoos vanahemmiten.
Äet jo eppäelj että liekkö se tullunna meejjän määräkoerallehhii semmonen.
Ku seesoo takanen ylläällä. Ja unneottaa että siinä pitj jottae tehähhii. Eekä vuan seestä tököttee.
Sehän ee oo meekäläesen muistin huonootta se.
Ku jos kohta syönnin jäläkeen on tuas ruokoo vaella.
Sillä paremminnii mitataan immeesen muistija.
Että muistaako onko ravinna koerasa vaeko ee.
Ja minkäpä sille mahtaa jos immeenen tarjoo toesen ruuvvan kohta perrään.
Eehän se oo hölömö joka pyytää, vuan se joka antaa liikoo.
Vähä sammaan suuntaan se sannoo se huutokaappakeesarihhii.
Kuulin juttuva semmosesta vanahasta lajitoverista.
Joka olj pihalle tahtonna. Ja sittä ee oo muistanna mistee ovesta piäsöö takasi pirttiin.
Ni on sittä viärän uksen takana ootellunna sen aakasuva. Ulukorakennuksen eissä.
Immeesilläkää se ee oo yhtää mukava asija jos ruppee muisti reestoomaan.
Ku on sitä paljo enämpi niillä tuota tähellistä muistamista. Ku mittee meellä nelj´jalakasilla.
Näen meekäläesen vuatimattomalta kantilta katottuna joskus oes hyvähhii jo meellä jottae unehtusj.
Niinku vaekka joku meekäläesen hampaehen kalttoominen kitarisoja myöten.
Onko pakko jokapäevä.
Taekka kynnelleekkuu. Ee tuo nii oes hankalata joskus vähä pitemmilläe kynsillä männä.
Eekä ensmästä niveltä myöte nylykee.
Ja se yks pahammakunen vitamiinj hyvästihhii saes unehtuva jokupäevä.
Mitenkään tuntuu niinku oesin joskus ennennii nämä samat huastanna...
Vae muistanenko viärin.
Iivarin muistissa ei ainakaan ole mitään vikaa. Kirjoitatte blogiin niin monipuolisesti uutisia ja sanontoja myöden hyvän sihteerin, äetin kanssa, että me käydään täällä sivistämässä itseämme – ja virkistämässä muistia maailman asioista.
VastaaPoistaKuonokirjassa oli hauska juttu, kun lajitoverimme oli huijannut omistajiaan juurikin ruuan kanssa. Oli pyytänyt iltapiimää ensin isännältä ja sitten emännältä :D Mutta ei onnistunut, kun isäntä paljasti huijarin. Nyt tuli mieleen, että oliko se piimän pyytäjä sittenkään huijari vai huonomuistinen ;)
Kyllä meidän on syytä muistaa oma osoite ja ovi tarkkaan. Jos vaikka noilta emänniltä unohtuisi, mistä tultiin ja mihin ollaan menossa, voidaan olla sitten opaskoirina. On se oma ruokakuppi kumminkin paras, vaikka sinne joskus pyörähtää jotain pahanmakuista, vitamiinia tai särkylääkettä. Pieni muru se vaan on kupin muuten hyvästä sisällöstä.
No ee aena meekäläesen muistissa sanomista niinkää vuan äetistä ee oo takkeeta.
PoistaKyllä sielä kaapunnissa pittää hyvinnii muistoo mistee on tullunna ja minnekkä pittää männä. Ku niitä taloja ja uksija on niin paljo! Kyllä suattasj jiähä meekäläeseltä löötymätä oma jos äkikseltään kaapuntiin asumaan jootusj. Aekoo myöten oppisj ehken.
Oot ihan oekeessa kamu että oma sapuskakuppi seon paras. Vaekka sittä sieltä jottae ee-niinkää-toevottavata joskus löötyyhhii :) Hyvvee kaete ne immeeset tarkottaa niilläe pahammakusilla.
Muistisairaudet ovat kyllä kurja juttu niin koirilla kuin ihmisillä. Silloin tällöin unohtelu on toki ärsyttävää, muttei onneksi niin vaarallista. Eikä siitäkään haittaa ole, jos ihan silloin tällöin saa epähuomiossa useamman ilta-tai aamuruuan. ;)
VastaaPoistaKyllä neon kaaheen ikävijä taatija ne. Jokkaenen kaet sitä joskus jottae unneottaa. Vuan seon paha jos ruppee unneottammaan kaekki:(
PoistaSemmoset unohtelut on oekeen mukavija jos suapi usseemman ruuvvan...ku jos että unehtuu koko sapuska antamata.
Muisti on kimurantti juttu. Ihminen sanoo, että on paljon asioita, joita olis hyvä muistaa, mutta ne tuppaa unohtumaan. Sitten on asioita, joista haluaisi päästä eroon, mutta nepä istuu muistissa kuin kärpänen tervassa. Meikäläinen on usein huomannut omalla kohdallaan, että on eduksi teskennellä huonomuistista. Silloin ei tule toruja vaan ihminen on hyvinkin ymmärtäväinen ja lepertelee ettei haittaa, kerrataan se unohtunut käsky ;)
VastaaPoistaJopa oot kamu oekeessa! Semmosta seon immeesillä. Semmoset jotka pitäsj muistoo meenoo unehtuva. Ja joeta ee niinkää oes väliks ennee muistella eekä märehtijä ni ne kyllä muistaa.
PoistaSulla onnii hyvä konsti tuo ettee oo muka muistavinnaan jottae...varsinnii nuihen käskyin kohalla :) Tuota pittää kokkeella. Harjotella semmosta hajamielistä ilimettä ensin itekseen :)
Jännittävältä näyttää tuo mörrimöykyn kolo. Parempi voi olla, ettei ihan läheltä mene tutkimaan. Muistiongelmat ja etenkin sairaudet ei ole kiva juttu. Meidän perhettä koskettaa tämä aihe liiankin läheltä tällä hetkellä. En toivoisi kenellekään.
VastaaPoistaHipun ja Mytön emäntä
Ee sitä passoo männä tutkaelemmaan nuita ootoja koloja. Tiijjä mittee sieltä sattuu nokkaan jos männöö haestelemmaan.
PoistaNiin seon meejjännii kohalla että hyvin läheltä se meetäe koetteloo tuo muistisaeraas. Ee toevo toellaan kellekkää. Äet sano että laeta tuohon meekäläesen postiin viestijä jos tunnustaa että haluvat vertastukkee. <3
Eilen ihmettelin, että missä vika meidän 2 v juniorikoiralla. Popsi nimittäin hyvällä ruokahalulla voikukan kukkia useamman peräjälkeen!! Olis luullu aika vinkeälle maistuvan. Muistissa tuskin vikaa - joku hivenainepuutostila varmaan??? :-)
VastaaPoistaSyöpihän ne immeesettii herkkuna niitä voekukkija. En oo kyllä maestanna ku joskus poekosena ollessa. Ja huviksenj.
PoistaEn tiijjä liekkö kovin paljoo niitä terveellistä kuitenkaa syyvvä. Jos vaekka männöö suolj tukkeeseen...? Ku ee kuulema heeneekää pitäsj meekäläesten syyvvä iha urakalla.