Puahetta ja paenija

Eepä oo kovin monneen otteeseen pystynnä pihalla tallaelemmaan.
Uamusilla oes ollunna viileetä.
Vuanku ee tuullu ni semmonen miärä olj elävätä ympärillä ettee paljoo kehanna sielä virotella.
Päevällä tuas tuulj vuan olj ihan mahottoman kuuma ja puahe.
Eekaet sielä mikkää pärjännä.
Paetsi ne pienet elävät. Jotka sooti vastatuuleen ja kummasti vuan nahkaan piäsivät kiini.
Nyt iltasilla viilenj vuan eepä mittää. Pikkuystävät ne vuan tinki likelle.
Vähä siinä vuan kerkisj nurmikkoo haestella. Ja eekuvvuan tuppaan takasi.

- Antaahan olla...eti sinä äet vuan kuvakulumoo ihan raahassa...ja tie siätöjäs kameraan....
Näkkyy ottavan sevverran sinkeelle että meekäläenen kerkijjää käävvä päevänokoset ottamassa....

 Meellä sevuan jatkuu se kusijjaespaeni.
Yhestä kohasta ku herkijjäävät lappamasta tuppaan. Ni jopa toenen kohta löötyy.
Äet on valanna mökin kivijalakaan myrkkylientä urakalla.
- Onneks sinneppäen missee ee meekäläenen liiku.
Empään erreöksessä kää siitäkohen heenee haakkoomassa.
Ja joka kuapin alla ja kookkelossa on joku muurahaesrasija.
- Eepä näätä niitä kyllä ne kiinnostavan. Kävelöövät ylj vuan.
On ne sittä sitkasta sakkija.
Myö vissiinnii asustellaan mualiman isoemman kusijjaespesän piällä.

Seon kuulema sittä tuas se perjantae ollunna. Kokopäevän.
Ja viikolloppuva tiettää.
Tuntuvat vähä viilempöö päevee huomiselle luppoovan.
Kyllä oes nyt tarpeeseen. Ku kaet tässä kohta rampiutuu kokonaan ku ee liikkummaan piäse.
Ja mikäpä ettee vähä saettahhii. Ku on mualima niin kuiva.
Vuan eekaet siinä.
Pakkasija ootellessa. 😅