Viikolloppu luiskahti

Kylläpä kuulj säehehhaltija ku marmatettiin ettee vettä suaha.
Nyt suatiin.
Se ku yöllä alottelj ni yhtäsoettoo sitä piisasj iltapäevälle asti.
Ja sittähän se jo rupesj paestammaan aarinko.
Eepä onneks kuumaks piässynnä ku hyvä tuulj hummaattelj.

Het ku herkisj satamasta ni sehän olj äet nyhtämässä vähä käppäelemmään.
Ja vielä tietä pitkin. Joka olj tietennii märkä.
Pitjhän sitä sen mieliks käävvä jonniimatkoo.
Sen kerran ku ee mittää lentävätäkää ollunna ilimassa.

Eelissäpäevänä immeeset reohto puusavotassa.
Isäntä järräätti raktorj´kuormallisen polttopuuta pihhaan.
Siinä sitä sittä saevat olla kahestamiehin vilihakkana.
Että saevat liiteriin ne ennen saetta.
Kävin välillä katastamassa että mitenkä männöö.
Vuanku olj ilimassa niimpaljo sitä itikkata ja puarmoo niihen äetin mannaelujen seassa.
Ni uattelin pysytellä pirtissä mieluummin.
Niin ne vuan saevat puut suojaan. Kylläpä se nyt on hyvä uunj lämmittee talavella.

Päevällä isäntä pisti rillin tulille. Ja lähti sittä hakemaan makkarata jiäkuapista.
Meekäläenen siinä tarkkana ootastelj. Että tuopiko tarpeeks.

 Kööhällaesesti ruahti niitä tuuvva.
Laskin siinä äkikseltään. Että kolome mulle ja yks sille.
- Ku eehän sitä miäree passooes syöjän koon mukkaan laskee. Siinä jiäpi meekäläenen hävijölle.
Vuan eekö juutas justiisa niin käännä!
Ja vähä huonomminnii.
Kolome ja puolj niät sille ja puolj vuan mulle.
- Äethän ee syö makkarata. Eekä mittää muutakkaa millon joskus ollunna nahka ja jalakoja.
Että ee männynnä nyt tasapuolisesti tämä homma.
Vaekka ehken siinä tarkemmin uatellen kuitennii meekäläenen voetti...
ku ee puolikas makkara janota yhtää niimpaljo ku kolome ja puolj.
Näköjjään.