sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Elämisenilloo


Äet mannaelj tuas tämän plokin kansa.
Että heettää kohta sikseen koko sihteerin homman.
Suan kuulema ruveta omin käpälin takomaan asijata.
Ku ee kuulema pelloo mikkää.
Ee asetu kuvat. Eekä aakija sivut niinku pitäsj.
Tuskimpa tuo meekäläesenkää käpälin senkummemmin taettusj homma.
- Jos niät vika on sittä justiisa tässä plokihommassa.
Ettee vuan kirjurissa...


Usseemmanlaesta siätä on tässä päeviin mahtunna.
Iha ite aarinkohhii näättääty tovin yhtenä päevänä.
Vaehteeks olj kyllä mukavata se.
Ku tuota lumentulloohan on sittä ollunna riittämiin muuten.


Paljo on kyllä tullu pihalla toohuttuva. Siästä riippumata.
Immeeset lunta kaahonna.
Ja meekäläenen pitkin pihhoo kahakkätteen laakanna.
Millomminnii perässä. Ja ihavvuan huvikseennii.
Elämisenilosta.
Ku kyllä seon talavi parasta aekoo.
- Immeeset ee kyllä oo sammoo mieltä. Aenakkaa nyt.
Ättäröevät kippeehen niskoesa kansa. Ja olokapäehen. Ja selekiin.
Ku tinkii olemmaan tuota lumj´hommoo myyvvä asti.



 Meekäläenen ku olj tässä päevän pintellynnä pihalla. Ja kaevanna hankee.
Jahanna hiirtä ja tinttijä.
Viskonna vinkuja ja ottanna hepulija pirtissä.
Ni äet tuntu sanovan isännälle.
Että eepä oes uskonna männäkesänä että tuommosta männöö vielä tulloo.
No kieltämätä olj kyllä melekoverran hittaampata mänö jollaeaekoo sillon kesällä.
Ku olj se mahakippee ja huonoos.
Onneks on nyt ollunna helepompata eläminen.
Toevottavasti pyssyyhhii.
Mualiskuussa pittää tuas käävvä syynissä liäkärillä...

Sittä äet vielä ukillehhii siunustelj että mitenkä tuohhii nelj´jalakanen jaksaa nuimpaljo riehuva.
Immeesen ijässä seetenkymppinen jo. Kyllä on elämisenilloo vielä.
Ukki siihe että voe veekkonen, eekaet tuo nyt kummosta oo.
Kylläkaet minnäe sillon seetenkymppisenä poekosena tääsijjään vielä rankametässä heeluin.
Siihe ee äet, kuusj´kymppinen, kehanna sannoo.
Että sillä tekköö tinkoo jo että jaksaa meekäläeselle vinkuja viskoo puolj´tuntija yhtäsoettoo.
Suati että paenattelisj samalla vaahilla ite.
Siinei oo kyllä laps issääsä tullunna.
Mikä on kyllä harmihomma.
Muihennii ku tuon meejjän sohvaraakan mielestä.
Se ku niät kantaa vuan eelleennii sen raskaemman tuakan meejjän huushollissa.






4 kommenttia:

  1. Paljon sinulla riittää noita piha- ja ulkohommia. Ja tuollaisten nietosten keskellä. Kyllä tuo kuntoa kysyy mutta sinähän olet vetreä ja hyväkuntoinen kaveri.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveen mukavata on ollunna ku on niitä hommija ollu :)
      Ja onneks on kuntohhii ollunna kohillaan etton jaksanna paenaltoo tuola pihalla. Jatkus vuan samalla mallilla.

      Poista
  2. Ollaan täällä ihasteltu sinun vilkasta menoa siellä hangessa, Iivari-kamu. Loisto juttu, että vatsasi on asettunut, toivottavasti pysyvästi. Meillä tulee nyt märkää lunta oikein isolla kauhalla, ja se peli kuulemma jatkuu. Mittarissa elohopea sahailee plussan ja miinusten välillä todella lyhyellä aikavälillä. Aivan mahdoton keli liikkua missään. Ei auta nastakengät eikä mitkään, ihmisiä kaatuu kuin heinää kauppareissuillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maha on ollunna raahallinen onneks. Aenahhii vielä. Tovottavasti jatkossahhii :)
      Niihhän tuo näkkyy äkisti vaehtelovan siä ku naesen mielj.Välillä sattaa välillä paestaa ja pakkastahhii on. Nyt näätästää tuas pakkanen kirivän.
      Vielä ee meellä kovin oo liukasta ollunna.
      Voe tokkiisa ystävät, koettoo liikkuva kaaheen varovasti taekka pysytellä vuan kotj´toohuissa.

      Poista