Vualit, helemat ja kevät

Seon kuu puolessa. Jos että niät oo sattunna huomoomaan.
Evuskuntavualit lähestyy ja puhheenjohtajat tuntuuvat telekkarissa nahisovan keskesä.
Kellä sitä on parasta tarjota immeesille. Ja kuka seon sakista viisaen.
Meekäläeselle seon se ja sama. Mikkää ee muutu tästä vinkkelistä katottuna.
Eekä ehken äetinkää vinkkelistä katottuna.
Luvataan tuas yheksän hyvvee ja kymmenen kaanista.
Ja kohta jo kovasti leekataan joka asijasta. Ja siästettään.
Kyllä ee meejjän vanahemmalla naesimmeesellä aenakkaa oo mittää mittee leekata.
Ee ies tukkoo.
Että passoopa heejjän tolskata vuan sielä isossa talossa ketkä sinne piäsöö.
Unehtuu kuitennii het kaekki mittee on luvattu
Se siitää somene. Sanomminä.

Naaraavat immeeset meekäläesen paejjalle.
On kuulema helemuksija niin että paakkuu.
Vuan kylläpä hyvästi selekee ja ahterija suojoo.
Ja sitäpaetsi.
Naaroko kukkaa sille yhelle miespuoliselle laalajakuulusuuvvelle.
Joka eoroviisukarsinnat juonti helemoessasa.
- Ee naaranna ee niin.
Että siihennähen.
Vaekken mikkää laalaja ookkaa.
Ni vuateraaha meekäläesellehhii.

 Ee sitä suotta sanota. Että kevät keekkuin tulloo.
Melekosta keekkumista toellaan on.
Yhtenä päevänä tulloo lunta sakkeenaan. Kohta jo vettä.
Sittä paestoo lekottaa aarinko. Ja jo kohta tulloo raetta ja lunta.

Meenattiin tuossa iltapäevästä rappuskahvija viritellä.
- Ku olj kerrannii kunnon keksijähhii.
Ni eeköpä justiisa ku olj kahvi valamiina.
Ja melekeen jo jalaka overraossa mänössä.
Ni rupessii tulemaan sitä lunta.
Ja niin vihasesti ettee sinne kehanna lähtee istuksimmaan.
No tullennoo nuita kahvittelu- ilimoja vielä.
Kuhavvuan ee äet söesj niitä kaekkija keksijä sitä ennen....