sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Vaahtiveekko

Meellä männöö nämä päevitykset aena näköjjään vähintäännii päevän jälessä.
- Taekka no usseemmin usseemman ku yhen päevän.
Vuan ee oo minun vika. Suamaton sihteerj on syynä.
Kyllä on tämä mänö jo sanavvappaavven rajottamista.
Nämä kuvat on eeliseltä. Ee vielä lunta muassa.
Nyt sitä kuitennii on vähä väriks tullunna.

Meellä olj eelissäpäevänä semmonen harvinaesempi tuo lenkki.
Sama reetti kyllä ja melekeen samat hajuttii ku eellisellä kerralla.
Vuan se erikoesuus. Se tulj siitä että olj kuulkee melekonen vaahti.
Himpuvverran olj joessae paekon mänö raahallisempata.
Haestelin siinä nuita paekkoja mittee ee suanna haestella lämpimämmällä ilimalla.
Vuan se olj kuulkee siinä ja siinä että pysy äet matkassa.
Ee oo kuulema vuosiin ollunna meekäläesellä tuommonen haepakka paenaltoo etteempäen.
Äet rätnäsj että vissiinnii viisj vuotta aenahhii ku on viimeks mänty tuolla kyyvvillä.
Tulj ennätys varmaannii.

Seon suanna jalakasa toemimmaan vasta tänäpäevänä pikkuhilijjoo.
Sevverran otti kuulema voemille tuo eelinen kapallus.
Meekäläesellä ee oo ollunna mittää heekkoo.
Harmi vuan ku ee tänäpäevänä mänty.
Olj muuta hommoo.
- Niinku vaekka äetin vahtoomista kaapasta.
Ja kaapankiertoo silläaekoo ku se olj sielä.
Ja immeesten kahtelu.


Meekäläeselle on kuulema kasvanna näen vanahoella päevillä kulumakarvat. Sano äet.
Ja karvasempi nuamahhii kuulema ku ennen.
Oesko toellaan se kortisooni kasvattanna karvoo...vae mikälie.
Äet on vähä katteellinen.
Ee siitä kortisoonista tietenkää. Vuan siitä karvankasvusta.
Ku sillä itellään on ruvenna piäkarvat harvenemmaan huolestuttavata vaahtija.
Nuamakarvoesta ee kuulema oo katteellinen. Ku ee semmoset oes naesimmeeselle mitenkää tarpeen.
Ja silti näätästää niitä vuan sille pukkoovan. Näen meejjän kesken sanottuna.
Oeskoon nuo ne tukajjuuret mitkä ruppee sieltä nuamapuolelta pakkaatummaan essiin...
vae kasvanookko se tukka jotennii alaspäen sittä...
Ehken ee passoo sille sannoo iäneen tuommosesta.
Suattaa tulla ohempata evästä siitä hyvästä.


 Aarinkohhii se paesto eelissäpäevänä.
Pakko olj toppuuttoo vaahtija. Että sae immeenen ies yhen aarinkokuvan otettuva.
Vuan eelinen päevä olj mahottoman hyvä päevä.
Äet siinä jo tuumaelj että minkään eillä se lie tuohhii ollunna. Mokomahhii vaahtiveekko.
Vuan olj se kuitennii ilonen ku olin niin vaahikas.
Ku ee sitä oo kuulema toellaan ollunna vuosj´kaasiin nuin kovvoo vaahtija.
Oljpa tuo minkä eillä hyvvään.
Semmosta olj eelissäpäevänä. Eekä tuo vaahti oo paljoo siitää hilijennä nytkää.
Kyllä on eläminen oekeen mukavata justiisa nyt.






4 kommenttia:

  1. Onpas siellä ollut kova vauhti sinulla! :O Joskus vain tassut tuntuvat vievän mennessään! Lucylla on painon kariseminen saanut tassut nousemaan vauhdikkaasti. Melkein joka lenkillä pitää vähän haastaa Roniakin leikkiin mukaan, kun on niin kiva viipotella menemään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaaheesti vei meekäläesen tassut tuolla reessulla. Äetin tassut tuas tahmo pahankerran :D
      Teellä on sielä mukavata ku on kaverj jonka kansa pintellä ja ottoo kilipoo :)

      Poista
  2. Vai pistelit sinä Iivari vauhtia tassuihin, hih. Kyllä mukavan viileällä säällä passaa jolkotella. Minäkin olen pari kertaa innostunut melkein juoksuttamaan Palvelijatarta. Kyllä me kumpikin ollaan vuoden mittaan ryydytty melko verkkaisiksi liikkujiksi.
    Nyt on yöt ja aamutkin pakkasen puolella, taitaa se talvi tehdä tuloaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niitä verkkasijahan sitä myöhhii on oltu. Meekäläenen kesän jäläkeen ja äet aena. Vuan nyt on viimepäevinä ollunna kerrassaan mänöllään nuo meekäläesen käpälät :) Ja entäs ku nyt on sitä pakkastahhii ollunna ni jopa kelepoo hilipetellä!

      Poista