Joolu jootuu

No nyt on sittä pukille kirje viännetty. Jiäpi nähtäväks että onko lukenna.
Nyt vuan sittä sitä jooluva ootellaan. Ee oo ennee montoo yötä.
Ja uatelkoopa että ku se päevähhii alakaa jatkummaan sen jäläkeen.
Kyllä pittää nyt jootuin naattija tästä pimmeövvestä.
Ku kohta seon männyttä.

Sitä on alettu keskittymmään nyt nuihin joolukoristeasijjoehin.
- Tonttusakkihan on istuva tököttännä hyllympiällä jo viikkosotalla.
Muina jooluina seon tuohhii koristeloota kaeveltu jo aekoo sittä.
Ja kaekki hilipattimet ja kilikellot jo aseteltu mikä minnehhii.
Äet ottaatu hommaan vasta nyt.
No. Vielähän tuota kerkijjää.
Meekäläenen olj valamiina tutkimmaan. Että onko kaekki tallella.
Ja sielä olj yks tuttu piippapiä.
- Sitäpä oes mukava vähä pelemuuttoo.... koetin sitä vaevihkoo vettee lootasta...

Eehän siinä kerinnä ku selekäsä kiäntee.
Ni jopa se mamma huomasj. Ja äety komentammaan takasi.
Ku tonttuja ee kuulema suolisteta. Niinku muita pehmeetä kaverija.
Suattashan se olla ettee pukki tykkees. Jos oesin kerinnä tarkemmin tonttuva tarkastella.

 Ee se luatikko siitä sittä kuitenkaa vajunna.
Ku sillä yhellä tontulla. Ja jollae himpulavimpulalla.
Joka ripustettiin lasin etteen.
Perinteeselle paekalle.

Äet kuulema oottaa semmosta mittee sanottaan inspiraatijoks.
Mistään tuo mahtasj meelle eksyvä semmonen.Justiisa äetille.
Ku ee sitä oo sillä näkynnä ennenkää.
Jos se niät sillä tarkottaa sitä että tulloo jonniillaenen innostus johonnii asijjaan.
Meekäläesellähän sitä semmosta kyllä on.
Innostusta. Joka asijjaan.
- Liikohhii joskus,sannoo äet.