Paejjatonta paestattelua

Kyllä seon uskottava nyt etton kevät.
Tintit niät sannoo titityy. Eekä tityy niinku talavella.
Seon kuulema se varmin kevvään merkki.
Ja ehken sehhii että meekäläenen on viettännä paejjatonta päevee.

Oljhan tuo mukava hilipoo iliman paetoo. Pitkästä aekoo.
Kaenalot käättääty hyvin nätisti. Eevät äetynnä punottammaan yhtää.
Ee paetoo. Ee loemee. Ee minkäällaesta vuatetta.

Kävin minä kokkeelemassa että jos oes hanki yhtää kestännä.
Kyllä se jossaekohen kesti.
Vuan äethän se olj het komentamassa poekkeen.
Ku sitä ee niät kestännä. Ja pelekäsj että jos vaekka aejjan ylj astahan.
Siinei niät hypätä oes tarvinna jos sen ylj meenasj.
Lunta on aejjan reonaan asti melekeen.

Jäniksettii olj viimen hoksanna saman asijan.
Ja kääneet yhen pienen puun alusen tamparoemassa montulle.
Ja tietennii jyystänneet sittä sitä puuvvartta.
Oksista oes kyllä hyvän otteen suaneet.
Vuan siinä ku on pitkijä piikkijä ni eepä oo kuono kestännä.
- Vae liekkö jäniksillä kuono. Vae mikä se niihen nokka-osa lie nimeltäsä...

Meekäläesen nokka-osa ottaatu hyvästi Siilin kansa pelluuseen pihamualla.
Siili-rukkahan jäekisty het ku pihalle sen toen.
Ee oo tottunna vielä lummeen.
Vuan sehän taetaa ollahhii semmonen vaehtolämpönen.
Vähä niinku tuo meejjän äet.
Sehhii jäekkennöö ja hyytyy het ku ilima vähäkää kylymenöö.
Ja sittä ku lämpijjää ni jopa luipakoetuu liike.
Vuan sittä jos tuas liikoo tulloo lämmintä ni se liikehhän loppuu.
Ja jiäpi yhteenkohen ällöttämmään.
On sillä kyllä muutae yhteestä siilin kansa.
- Piikit niät noosoo meleko sypäkästi pystyyn...

No. Antaahan tinttiin titittee. Ja päevän paestoo.
Vielä tulloo vastuumpäevät. Ee lopu talavi vielä tovviin.
Ja luntahhii suahaan vielä.
Siihe asti juuvvaan rappuskahvija jokapäevä.
Ja lämmitellään aarinkoläekissä.
Paestatellaan paejjatta.
- Siis meekäläenen. Ee onneks äet.