Vehkeelijän palakka?

Usseempana päevänä on suatu istuksija rappuskahvilla.
Mikä on oekeen mukavata. Ylleesä.
Vuan on siinä ilimennä semmosta selantakusta vehkeelyvähhii.
Äet hyvin muikeena pyyti oekeen sylliin istummaan.
Ja sittä siinä salloo hörpeksi melekeen kaekki sumpit.
Ja taespa siinä männä luiskahtoo seläntakana joku kerroskeksihhii.
Että oljko reelupelj se. Kysyvvuan.

Vehkeely ee kannata. Tulj totteen se.
Alako pikkuhilijjoo iltapäevästä niät tämä vehkeelijä hyristellä kylymee.
Vetj vilttijä niskaasa lämmikkeeks. Ja romihti kuapista piänsärkyliäkettä.
Ja yhe´äkin jo alako kurkkuunni vähä pistellä.
Ja tietennii het eppäelys että nyt se iski se paha taati.
Sehän tiesj sitä että pittää ruveta testoomaan.
Eekuvvuan tikkuva nokkaan ja liemessä sitä uittammaan.
Ja sittä ooteltiin kakskymmestä minnuuttija.
Onko taati vae ee.
No onneks ee ollunna.
Iltasilla vielä sama uuvvestaan.
Ee näättännä taatija nytkää.
Tämä romuska tietää nyt sittä sitä että rappuskahvit suapi jiähä toviks.
- Joka vanahoesta (tavoesta) luistaa sitä tikulla nokkaan.

 Iltapäevästä sattoo hitvettelj vähä lunta.
Justiisa sopivasti sevverra että riitti lumj´kolalle töetä.
Käätiin isännän kansa puhistamassa pihhoo.
Kävin siinä vaevihkoo vähä hiirj´paekkojahhii tarkistelemassa.
Ee kerrassa mittää näkynnä.
Äet olj käännä poleksimassa kaekki hiirten kolot lintulaavvan alta umpeen.
Ja vielä niin tiukkaan että on siinä hiirille töetä että suavat uuvvet tehyks.

Lienöökö nyt mitenkä hilijaselloo alakava viikko.
Jos niät tuo immeenen vuan kuurottaa viltti korvissa.
Ja niistää.
Käättää välillä sitä tikkuva nokassa varuiks.
No eekähän siinä mittää.
Kuurottakkaat vuan.
Kuhan ee tule meekäläesen nokkaan sitä tikkuvvaan tarjoomaan.