Syksyks kiäntyy

Pikkuhilijjoo ruppee elokuu hivuttaatummaan syrjään.
Ja syyskuu kuikuiloo jo tullaksesa.
Niin sevuan männöö. Oleminen ja eläminen.
Ohan tuo olo kuitenniisa kutakuinnii kohentunna.
Vaekkee kyllä oekeen oo mänöllään tuo sapuskapuolj.
Äet sano että enämpi on närppimistä ennenku sittä syönnimmakkuun piäsöö.

Hyvä on ollunna ilima pihalla juosta hulukutella.
Tuulj on hyvästihhii korvissa ujeltanna.
Mukavampoo se ku äetin aenanen sannaelun ujellus pirtissä.
Se ku on tuas ressijä ottanna tästä meekäläesen mahahommasta.
Torstaena männä körötellään kuulema liäkäriin.
Uuteen tälläkertoo. Ku kuulema se meekäläesen oma liäkärj on lomalla.
Verj´kokkeeta ja sitä ultroomista mahalle tuas.
Siinä suapi tuas hyvästit heettee mahakarvoelle.
Justiisa ku kerkisin kasvattoo hyvät.
Ja kylymä hyristellöö syksympiälle nahkamahalla.

Ennee ee oo kovinkaa montoo siivekästä pihalla.
Syksyks kiäntyy ni kaekki hävijjää.
Piäskithän lähtivät jo aekoo sittä. Ja mihillie räksättii hävinnä.
Ee oo marjapensaessa paljoo liikennettä näkynnä.
Eekä oo sinne piässynnä meekäläenenkää.
Kuulema ee tie hyvvee mahalle mikkää hapan.
- Entäs sittä äet...kysyvvuan...melekosen hapahko niät sehhii enimmän aekoo.

 Kohta puistelloo puut niskastasa lehet.
Ja sejjäläkeen sittä immeenen piäsöö puistelemmaan haravata pitkin nurmikkoo.
Vae mitenkä käänöö tänä syksynä.
Jiäpikö muahan vae suapiko ne poekkeen.
Suanooko harava jatkoo lommaeluva vae jootuuko töehin.
Siinähän tuota onnii jännitystä elämään...
Niin meekäläeselle ku haravallehhii.