Syyskuun tuomiset

Syyskuu on tullunna kylymän tuulevvihurin kansa.
Vaekka olovinnaan päevä paestaa.
Ni sittä tuulj vihottaa puhaltoo niin kylymästi.
Että jo on immeenen alakanna paksumpata piälle ehtijä.
Niin sevuan männöö.
Syyskuu syksyn tuopi.
Vasta ättäröe ku on aena vuan hellettä.

Toehan se syyskuu sennii liäkärj´käännin.
Eelissäpäevänä huraatettiin sinne meekäläesen syyniin.
Eepä sielä paljoo uutta verestynnä.
Sappi on vähä raahottunna. Haema tinkii vielä ämpyilemmään.
Vuan on se sehhii jo jonniivverran asettuna.
Syön rukka se vuan ruppee hijastummaan.
Pittää kuulema ruveta liäkettä syömään sentaatta.
- Jos niät maha sitä kestännöö.
Kyllä en tykkee.
Ja tuas vaehettaan sittä ruoka toeseks.
- Vaekkee se kyllä haettoo. Ku ee oekeen maestunna se entinen.

Kumma homma tuohhii.
Mitenkä se vanahemmiten ruppeehhii renkkoomaan roppa.
Jos yks elin ruppee pelloomaan jootusammin ku pitäsj.
Ni jopa joku toenen tuas hijastaa.
Ee pysytä samassa tahissa.
Tahi jos käpälät pelloo. Ni jopa piärustinki ruppee tökkimmään.
Taekka sittä jos piä hyviinnii leekkoo ku rimmoojan sakset.
Ni jopa sillon käpälät ruppee täpästämmään.
- Paetsi äet...sillä tinkii täpästämmään vähä kumpanennii puolisko.
Vuan niinkaet seon että poekkeos siännön vahvistaa.

 Liäkärj sano jollonnii ettee mikkää hapan tie hyvvee meekäläeselle...
elä tässä nyt sittä vuan tuon melekosen hapahkon vanahemman naesimmeesen kansa...