Syksyilloo

Postissa lennähti meelle tuommonen kaverj
Syksyn iloks.

Párek kamu se muistaa.
Oekeen syvämmen pohjasta kiitoksija!
- Vaekka se meekäläesen syvän vähä vajjootoemintanen kuulema onnii.
Ni kyllä sieltä syvämmen pohjasta vielä kiitokset lähtöö nuin mukavasta muistamisesta.

Ja meekäläenen ite korkeemman omakuonosesti sae syys´ilosa kaevella paketista.
- Mittee ihmettä sielä oekeen on...? Äet aata...tässon narut solomussa.
Ja äet ehti sakset ja tulj appuun. Niin suatiin sieltä tulokas essiin.

Kommeesti se siipesä levitti.
Vuan meekäläenen olj se joka sitä kyllä lennätti. Heh.
Ja suatta uskoo että se sae kyllä kyyvvit.
Puistelin ja laakkasin sen kansa kahakkätteen huushollissa.
Äetin pitj jo toppuutella. Että otahhan vanaha mies vähä raahallisemmin.

 Harvemmalla koeralla se sorsa suoraan suuhun lentää.
Sielä ne niät vuan huahuiloo metästäjät pitkin rantarytteekköjä.
Ja niihen koerat liäree veissä niitä ehtimässä.
Siis niitä sorsija. Ee metästäjiä.
Ja enämpi tulloo niitä ohiammuttuja. Jos nyt sattuu tuurillaan osumahhii.
Vuan ohan siinä sitä metästyksen illoo. Ja raetista ilimoo.
Ja märkä koera kottiin vietävänä.
Meekäläenen tässä sualistaan ihan kuivin käpälin sae kanneksija ja hööhentee.