Paksumpata piälle

Melekosen kolakka tuulj on viheltännä monta päevee.
Äet ehti jo paksumman lyyssin piällesä. Että tarkenj rappuskahvilla istuksija.
Kahtelj jo meekäläesellehhii varuiks jottae paetoo. Kyllä en vielä semmosta huoli.
Vaekkee tuossa kyllä kummosesti voenna istuksija raahassa.
Ne syksyn hupsut ampijjaeset ku siinä tinkii pyörimmään.
Justiisa ne jotka ee ennee ies pörise lentäissäsä.
Vuan ne leejjuu ku uaveet hilijjoo. Ja yllättää jos ee piä varroosa.

Eekä oo kovinkaa kaavvaks pihasta lähetty.
Ne hirvikärpäset niät.
Vuan siinä ku postj´lootalla hulukuttelloo usseemman kerran päevässä,
Ni siitähän jo jonniimmoesen lenkin suapi.
Sevverran justiisa että sitä liikettä suapi. Meestä kumpanennii äetin kansa.
Ja raetista ilimoohhii suapi riipasta keohkoesa täävveltä samalla.

Meekäläenen on opetellunna niitä syvänliäkkeetä syömään.
Ku kerta käskivät.
Vaekkee mulla kyllä tunnusta mittää vaevoo olovan sen syvämmen kansa.
Vuan pittää kaet se ottoo ku kerta viisaammat on sitämieltä.
Hyvinnii pienellä annoksella on aloteltu.
Ettee tuo kertaalleen säekähtännä ja äkkeöksissään olova maharustinki hermostu kokonaan.
Vielä ee oo siihe mittää virkkanna.

Äet on kaevellunna vanahoja almanakkojjaan.
Ja lukkee ängännä mittee niihin on kirjottanna.
Vuuesta 1972 lähtiin kuulu olovan melekeen joka vuuelta.
Siinähän tuota onnii tihrustamista huononäkösellä.
Ku ne 70-luvun alamanakat on semmosija pienijä.
Ja tietennii niihi on pienellä räntätty kaekki.

Kuulu olovan semmonen urakka.
Että ku on ne lukenna. Ni sittä on mummun alamanakkojen vuoro.
Joeta on melekeen yhtäpaljo.
Tuntuu olovan silimäliäkärijä tiijjossa. Tuolla mänöllä.
Ihavvuan tiijjoks.
Että vuonna -72 on ollunna yheksäs päevä syyskuuta 18 astetta lämmintä!
Muina päevinä vuan kymmenen hujakoella.

 - Pelloo ja pelloo...pelloo keskenäsj... pallo on löttösena ja heenähhii märkee...