Kuhampaan juaritellaan...

Seon kuulema nyt joku musta perjantae.
Kyllä on ollunna mustoo jo monena perjantaena. Ja muinae päevinä. Pimmeetä niät.
Onneks ee muuten oo mustoo. Ku on tuo vähänen lumj pysynnä muassa.
Kyllä ee nyt oo immeeset kööhijä eekä kippeetä.
Ku kaapat maenostaa kilivalla omija tarjooksijjaan.
Ja immeeset ryykee kaappoehin ostelemmaan tavarata.
- Vaekkee tarvihe vuanku halavalla suapi.
Valetarjooksija ovat kuulema. Sannoovat lehissä ne jotka olovinnaan tietää.
Se ja sama. Tärvätkäät vuan immeeset keillä on hinku ostoo.
Meellä on se elä osta mittää-päevä.
Joka kuulema oekeestihhii on keksitty tälle päevälle muuvvallahhii.
Ee oo ollunna tähellistä tarvista mistää.
Elikkä ee osteta.
Eekä kyllä myyvväkkää.

Männä vuonna tänäpäevänä sato 20 senttijä lunta!
Olj tolokun talavi.
Siinä muistooksenj naaku meejjän immeesten niskanikamat ja selät.
Ku kaahovat sitä lunta rappusilta ja portimpielistä.
Meekäläesellä ee taenna käpsät yltee muahan ies.
- Taekka yltihän ne muahan. Vuan piä ee lumempinnalle.

 Oon harmitellunna tuota hurstija piällä. Ku on meleko luaja vuate se.
Vuan sitähän eletään niitä aekoja. Että pittää jooluun ruveta valamistaatummaan.
Ni onse hyvä etton vuatteessa semmonen jooluvvara.
Ku kerta nyt suan syyvvä sitähhii kinkkuva vähäsen.
- Jos kerta tuo maharustinki vuan pyssyy kohillaan.
Ja ehken jottae herkkujahhii. Ni eepään het vuate ahista.
Äettii näky salloo venyttelövän verkkarj´hoosuisa kumj´naahoo.
Että antaako mahollisesti minkäverran myöten.
Vae pittääkö kuitennii varuiks käävvä halavastahallista ehtimässä parj kokkoo isommat.
Se ku tuntu sanovan ettee mittää tarvihe joolulahjaks.
Paetsi miärättömän miärän valakeeta suklaatija.
- Se tietää sittä sitä että uuvvelta vuuelta männään laakalla lenkit.
Niihhän se männöö joka uusj´vuosj.
Minkäpätähe oes tämä tulovahhii joku poekkeos.