perjantai 2. joulukuuta 2022

Hiirj´jahtija ja ruuvvun vahtuuta


Uattelin sannoo ensin että minnekkä tuas melekeen viikko hupenj
Vuan en sanokkaa. Ku on sanottu jo monasti.
- Vaekka taesin sittä kuitennii sannoo...heh.

Hiirj´jahti on tuas piässynnä alakammaan.
Ku niät on lunta.
Ja sielä ne lumen alla hiirut männä piipertää.


Immeeset ihmettellöö että mistee muka tiijjän missee kohen hiirj männöö lumen alla.
Voe tokkiisa kuitennii.
Kyllä pelloo kuulo ja vaenu.
Kuulisivat itehhii. Jos malttasivat kuunnella.
Haestellahhan niihen ee kannata. Ku ee immeesten nokat toemi.
Aenakkaa niin hyvin ku meellä nelj´jalakasilla.
- Paetsi sillon ku sattuu pientä ilimavaevantynkee olemmaan.
Tietennii jollae muulla ku haestelijalla itellään.
Kyllä sillon nokat toemii.


Immeeset roejjasj yks päevä tuon vanahan tynnyrin pellolle.
Ja iskettelivät tulleen ylj´miärästä roenoo.
- Semmosta paperista ja pahvista enimmäkseen.
Ettee kuitenkaa mittää vanahoo imurija sinne työnnetty.
Tynnyrj polonen on meleko monet roehut suanna kärsijä.
Tuntuvat immeeset tuumoovan ettee kärsi oekeen kovalla tuulella tuota tällätä.
Puhaltaa tuulj sen kummoon ja kappaleeks.
Hyvin tuo kesti kuitennii nuo tulet.


 Tänäpäevänä käätiin kaapunnissa.
Kävin kokkeelemassa miltee tunnustaa kaapunnin katuva tuaplata.
Melekeehhän tuo olj samallaesta ku kotj´tielläe.
Lumerriitettä ja lunta sielläe.
Äetillä olj kuulema jottae pukinasijjoeta kaappoehin.
Mittään sennii tarvihtoo männä pukin asijjoehin sotkeotummaan.
Antasj vuan pukin ihtesä hoetoo asijat.
Kyllä takkuulla se paremmin hoetaa ne ku äet.
Olj siinä meellä isännän kansa oottelemista.
Eeköpään keritty kiertee kaapunti kokonaan silläaekoo ku yks rovehti kaapoessa.
Se ku pitkästä aekoo piäsj sen hypistelyn makkuun. Ni kyllä kesti.

Siihehhän seon aeka meejjän huushollissa nyt männy.
Ku äet muisti sen pentuliven sielä ylen nettisivuilla.
Ja sitä on sittä kahtoo tapittanna päeväsotalla.
Ohan ne somat pennut sielä. Semmoset pikkusen paksumpuoleeset.
Vuan ku kävin vilasemassa. Ni muata mötköttivät ketarat oekosennaan vuan.
Ja sitä jaksaa yks kahtoo.
Kuuluhan nuo sielä jo nahisovannii keskesä. Ja mönkiivät ympäriisä.
Ovat kerrassaan söpösijä ja sulosija kuulema.

Oes tässä yks omahhii söpönen ja sulonen jota voes viihyttöö.
Ja soma ja paksumpuoleenennii.
Että voes kyllä välillä keskittyvä ommaasahhii.
Ku kerta on aekonnaan koeran ottanna.
Eekä vuan vieraeta koerija ruuvvusta vahata.








4 kommenttia:

  1. Eikö se ole kuitenkin ihan hyvä asia, että ne pennunpyörylät on kuitenkin siellä ruudun toisella puolella ja se riittää sinun äetille, kun pahimmassa tapauksessahan sellainen roikale voisi olla omassa tuvannurkassa... Jos muistat vaikka, mikä onnettomuus meitä kohtasi. Terveisin: Lucy ja Roni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo olj kyllä hyvä huomijo tuo...parempi ehken että kahtoo niitä vuan ruuvvulta. Ee sitä ennee tämmönen vanaha mies jaksasj jyrytä pennunhuplakkeen kansa :) Teellä on siitä omakohtasta kokemusta vuan näätästää ettee se ehken kovinkaa paha onnettommuus sittä kuitenkaa ollunna... :D

      Poista
    2. Iiiik sano Palvelijatar ja totesi ettei minun kaltaiseni citynakki taitaisi hiirijahdissa pärjätä. Ha! Tuostahan voisin loukkaantua, jos viitsisin. Mitä tuo eukko muka minun metsästystaidoistani tietää.

      Poista
    3. Voe kuule kamu, sinä oesittii oekeen hyvä hiirj´koera! Aenahhii siitä piätelleen mitenkä jootuin suat pillit vinkuin sisuksista poekkeen :) Ehän sitä minä nyt suanna hiirtä kiini ku äet pitj vahtija. Vuan vielä minä kerkijän :)

      Poista