Yllätys oraville

Äet kahto uamusilla kyökillasista. Että mittee ilimoo sielon pihalla.
No tavottipa silimä sittä tuommosen kaverin.
Ja ku vähä silimälasijjaan kohenti ni näkj kaks samallaesta kaverija lissee.
Ihan olj oekeesti kolome vilihakkata oravata pinttelemässä pihalla.
Jootuin kameralla sihtoomaan niitä.
No eehän siitä tolokkuva tullunna.
Lasilläpi tuommonen hualee kuvatus vuan.
Ja ne kaks muuta männä vilikettelj jo erj´suunnassa.
- Voe tokkiisa ku oes niille oma laata, äet harmittelj.
Eevät sua tuosta lintulaavvasta mittää irti.

No. Sittäpä sypäkkä veljempoeka pistääty iltasilla.
Ja mittee olj matkassa...oravapuari!
Kylillä työpajalla kuulema tekköövät tuommosija.
Sehän on justiisa passelj meejjän kurrepoejjille. Vae tyttöjäkö lienöövät.
Kävin het tarkistamassa minkälaenen laetos siinä oekeen on.
Kyllä passoo siinä oraviin eenestee.

Oekeen on puarijakkarattii tiskin eissä.
Niinku kuulema oekeessahhii puarissa. Immeesillä.
- Minähän en mittää semmosista puarista tiijjä. Ku oo ikänään käännä.
Vuan äet tiesj sannoo.
Ku on joskus männävuosina kuulema semmosessa pistäännä.
- Oljko muka sen nuoruuvvessa  semmosija. Sielä kampa-kerraamisella aejjalla.

No. Jokatappaaksessa het huomispäevänä ku valakijjaa.
Ni eekuvvuan ehtimmään paekkoo oraviin omalle puarille.
Mahtaa ne yllättyvä ilosesti ku näkköövät sen.
Ja äet suapi selekä viäränä kantoo vieläe enämpi siementä ja pähkinätä kaapasta.
Eppäelen ettee ehken kuitenkaa yhtä ilosena ku oravat.