Kylliks kessee

Siinä sitä on puolet siitä pärtöläjästä. Joka vielä oottaa kuatopaekalle vientijä.
Kävin tutkaelemasa mittee sinne on mänössä.
Mattoja näky aenahhii olovan. Ja mitäpään lie pyttyvä ja lootoo.
Piäsöö äet tuas sittä kahtelemmaan kaapasta täätettä tyhjenneesiin paekkoen.
Ne ku ee kaavvan tyhjillään näy kerkijävän olla.
Männäkesänähhii muka aetan tyhjentivät. Että nytpä passoo ku on siisti aetta.
Vuan mitellie syksyn ja talaven aekaan täätty.
Seon varmaan tuassiisa se "joku" joka on kantanna sinne täätettä.
Justiisa se sama "joku" joka pistää viärään kuappiin tavaroeta.
Ja hävittää avvaemija ja millommittäe.
Semmosija assuu kuulema usseemmassae huushollissa.
Ettee yksistään oo meelle pessiynnä.

Ihan on ollunna oekee kesäilima.
Ja sehän oekeen hookuttaa selekee hieraatummaan verekseen heenikkoon.
Äethän on perinteesesti suanna jo kesästä kylliksesä.
Vaekkon vasta tookokuu. Eekä ies kunnolla kesä alullaankaa.
Jo kuulema piisoo aarinko ja lämmin.
Sano tuossa ku hikkee pyihki ohtanahan rullasta.
Että tuas muistu mieleen minkätähen inihoo kessee.
- Sitä immeestä ee aenakkaa tulla palakihtemmaan positiivisimman immeesen tittelillä.

 Perintönarsissit juurtu hyvästi uuteen penkkiin. Ja aako kukkijjaan.
Vuan kyllä kaet minnoon niitä utakasti kastellunnahhii.
Mitenkä käänoo kehäkukkiin kansa.
Ee näy vielä minkäällaesta ituva niistä.
Pitänöökkö tehostee kasteluva niihen kohalta.