Laeskan vahtina

Mitteekö oon tehnnä? En mittää tähellistä.
Laeskan immeesen vahtina tässä on aeka männynnä.
Ettäkö mittee vahtimista on laeskassa immeesessä?
No toemperrään ee mittää.
Vaekka ohanse vaehteluva telekkarin toljottamisen lommaan. Taekka vinkun huuvvatuksen.
Ku niät arvaeloo. Että kummallekko syrjälle se seoroovaks kiäntyy. Vae kiäntyykö.
Välillä seon laeskannii immeesen noostava siitä sohvannurkasta.
Ku jos luonto kuhtuu.
- Enkä nyt tarkota sillä luonnonkutulla ulukoilimoo.
Taekka ruppee maharustinki iäntä pitämmään.
Että jootuu ruotosa pystyttämmään. Ja askeltammaan jiäkuapille.
Se se vasta onnii voemaen koetus. Ja melekonen suoritus.
- Suunnilleen niinku kiipeis vaekka jonnehhii Suana tunturille seesattamata.

Voe tokkiisa sittä ku pittää nelj´jalakanen pihalle piästee.
Siinä se sisu vasta punnitaannii.
Jootuu niät vuatettahhii piällesä enämpi vyntteemään.
Senlisäks ku pystyttää ihtesä.
Vielä aakasta parj uksee siihen lisähommaks.
Jos sattuu niin hyvä tuurj että sattaa vettä.
Ni kyllä siitä sittä sisäpuolelle vilahtaa jootusammin ku raanijolisko.

Vuan jos on poota.
Ni vuatii ihan ylj´inhimillisijä ponnisteluja istahtoo rapuille.
Väristellä siinä hirvikärpäskammossa.
Ja malttoo ootella että nelj´jalakanen tekköö ne omat pihan tarkistusreessut.
Haakkuu maholliset kulukijat. Ja ajjaa siivekkäät mäkkeen.
Sittä vasta piäsöö tuppaan luikasemmaan.
Ja laeska immeenen köllähtämmään sohvan sylleelyyn.
Ojentammaan oekeen kätesä.
Ottammaan tuas essiin sen kolomesatassivusen opuksen.
Ja hävijämmään ommaan mualimaasa. Näkemätä ja kuulemata mittää.
Kiitellen iäneen ja itekseen mualiman parasta kirjastolaetosta.

Onneks on huushollissa semmonennii vähemmän laeska immeenen.
Joka sittä huolestaa paremmin nelj´jalakasen ulukoiluhommat.
Ja jota ee onneks kirjastolaetoksen valikoema liijjemmin kiinnosta.
- Eekä hirvikärpäslaamakaa pihalla ahista.