Omallaesta

Eekaet tuo liene totta. Että on muanantae.
Viikolloppu mänj jootuin. Enimmäkseen niinku tuossa kuvassa.
Perjantaena olj niät Sohvaperunat,telekkarissa, ja sohvaperunat, kotona.
Taekka sohvapotut niinku meellä ruukataan sannoo.
Laavvantaeiltana katottiin sittä sitä Elämänj piisijä...ja pyhänä sammaan malliin
Jälet loppuu Perliiniin.

No oljhan meellä päevällä kuitennii toemintata. Ihan oltiin pystyasennossa.
Isäntä jatko niät mualuuhommoo.
Ne immeeset muuvvalla pitj sitä Halloveenijä. Sitä ulukomuan hapatusta.
Vuan meellä olj tuota yhensortinhalloveenijä tiälä pihassa. Semmosta omallaesta.
Kyllä olj jännitystä ilimassa. Että ottaako mualarj mahollisesti harha-askelta.
Ja tullooko milläkeenon alas mualj´törppöneen.
Laepijo tulj mualattuva kuitennii iliman senkummempija vahinkoja.
Mittee nyt meekäläesen korvaläppä sae valakeen viirun.
Arvotukseks jäe kyllä että mistee.

Eekö vuan kuulkee näätästähhii hyvälle tuo mualattu laepijo.
Verrattuna tuohon puuvväriseen.
Immeeset on olleet oekeen tyytyväesijä.

 Viikolloppuna ee vielä tuon enempöö ollunna lunta.
Vuan männäyönä sitä tulj kuitennii ihan mukavasti.
Näätästää ja tunnustaa oekeelta talavelta.
Siitei kyllä nyt oo panna tähän mittää näätille.
Ku äet unneotti kamerasa tuppaan pihalle männessä.
Vuan eeköpään seoroovaan juttuun jo tullene.

Vielä pittää tässä sannoo. Että kyllä kuulkee sittä tympässöö. Eelleennii.
Ku ee kellekkää pysty vastoomaan kommenttiin. Eelleenkää.
Eekä monen plokkiin ies kommentoemaan.
Jootavaks on männynnä tämä.