Katellaan ja tunnustellaan

 Rummaatti lunta männäyönä. Näätästää nyt oekeelle talavelle.
Ja tunnustaa kansa. Lintuinnii mielestä.
Ovat olleet meleko utakkana tuossa ruokapöntöllä.
Pienemmät on mielissään ku ee isommat piäse siihen.
Ies yks paekka missee suapi syyvvä raahassa.
Tuo pönttö niät keekahtaa ku isompi rokatti siihen koettaa asettaatuva.

Joka korsj on lumessa. Eekä oo vieläkkää lehet kaekista puista puonna.
Vuan hyvin on kaanista.
Tekköö mielj vuan taevastella pihalla ollessa. Ja haestella.
Aena ee meenoo muistoo ies asijjoetaan toemittoo. Vaekka oes justiisa sen taatta sinne männy.
Sitä vuan seesoksii piä ylläällä. Taekka sittä nokka muassa.
Ja immeenen meenoo ihan hermostuva. Että pittääkö sitä jokakerta tuo sama homma tehä.
Eekä muista oekeeta asijata ollenkaa. Ennenku muistutettaan.
Vuan seon tämä talavenalaku tämmöstä.
Sitä pittää vuan katella ja haestella. Tunnustella. Ku seon niin mukavata tämä talavi.
Eekä tuo lumjkaa oo ennee yhtää kylymee.
Niinku tunnusti ensmäsinä päevinä.

Isännän kansa käätiin postihhakureessulla.
Ja jo olj tämä meejjän paparatsi ollunna lasin eissä kameran kansa.
Tuo kärpäsenkakan kokonen tipla on meekäläenen.
Isäntä siunustelj. Sano että onneks ee tuo tsuumi oo sattunna kohilleen.

Äet on lasistakäsin ulukoellunna. Ku ee polovi anna tepastella kummosesti.
Vuan myöpä isännän kansa on tepasteltu sennii eistä.
-  Sillon pittää männä ku piäsöö. Ruukkas mummuhhii aekonnaan sannoo.