Kuhtumaton vieras

Päevä on pikkunen valovvällääs kahen pimmeen välissä.
Vuan niinkaet se tähän vuuenaekaan ylleesä onnii.
Se kerkijjää kyllä kummasti unehtuva tuossa vuuen kulluissa.
Onneks tässä ee ennee kovin paljoo oo jooluun aekoo.
Valojjuhla pimmeen keskellä.

Meejjän huusholliin pakkaatu kuhtumaton vieras.
Tulj ihan pyytämätä ja yllättäin.
Se herra Korona niät.
Johan tuossa toesta vuotta mänihhii ku viimeks kävj.
Esinnä sano käsj´päevee isännälle.
Eekä ollunna hyvämpäevän toevotus se.
- Tulj niät mahoton nuha ja kuume.
Sittä ku rupesj isäntä jo koppeotummaan. Ja luultiin että nyt se vieras mänj mänöjjään.
Ni eeköpä tuo lähtiissään lähestynnä äetijä. Ja käestäpittäen hyvästelj.
- Nyt sittä äet nuhassa torsoo. Ja rykkii.
Äet on huolissasa nyt. Että jos vaekka on meekäläeseen tarttunna kansa.
Sitähän tuo vielä kuulema puuttusj.
Ee sempuoleen. Kyllä en välittäsj siihen herraan tutustuva.

 Sakiltaan tässä on telekkarija tollotettu aejjankuluks.
Ja ohan tuota vähä sittäe vinkupelijä jaksanna äet meekäläesen kansa pelata.
Isännän kansahhii on jo pikku reessuja tehty tuonne tielle.
Äet on sanonna jo pitkään. Että ku ee nykysi ennee kukkaa kää kylässä.
Vuan ee tuota tätä vierasta oes kaevattu.
Jospa tuo nyt ee ennee terviisijä jäläkikätteen laettelisj.
Ja pysysj poekessa.
Muut vieraat on kyllä tervettulleeta.