Vanahat jutut

Tuassiisa on pakkanen. Tuas!
No tietennii pittää talavella pakkasta olla. Vuan jottae tolokkuva siihennii.
Elohoppee killottaa mittarissa kolomenkymmenen tietämillä. Ja päeväsotalla.
Ee puhettakkaa että pihalla tarkenisj muutae ku rapujjuuressa käävvä.
Äet on pakanna kolomeen kerrokseen itelleen vuatetta.
Että on tarenna lintulaavvalle apetta viijjä. Tuohon muutaman metrin piähän.
Ja siltihhii noetuu että käpälät on jiässä. Ja nuama.

Meekäläenen on pänttäännä täkimmutkaan lämpimän muurin kuppeeseen.
Enkä siitä liikaha ku syönnille. Taekka viimisessä tingassa ku luonto kuhtuu.
Tosin siinei ehken pitäsj jiähä sitä viime tinkoo oottelemmaan.
Äet niät ee oo mikkää jootusa niitä töppösijä meekäläeselle naploomaan jalakaan.
Ja siihen vielä muuta vuatetta.
Kerkijjää siinä ruveta meekäläesellä melekeen kielj suussa kellummaan.
Ennenku pihalle piäsöö viäntäätymmään.

Äet olj laettanna salloo enimpijä meekäläesen vanahoja possuja ja muita otuksija poekkeen.
Nyt se kaevelj sen kassin essiin. Että oes muka jottae tekemistä.
Itehhän sille on ne neoleppuikot kasvanna kässiin kiini.
Nyt ku viimen oppi sen sukan kantapiähomman.
- Alotti tuas jonnii uuvven tekeleen.
Erj asija sittä muistaako ennee tuon uuvven teossa sen oppimasa.
Eppäelen.

 No ee nuissakkaa ollunna kyllä mittää kiinnostavata. Vanahat jutut.
- Ihanku nämä meejjännii. Ee verestä näessäkkää.
Samallaesija possujahhii on parittaen. Eekä nuo ennee ies iäntäkkää piä.
Kyllä on tällä ijällä ja näellä pakkaslukemilla parempi vuan muata lämpimässä.
Ja ootella perjantaesta Heekimpäevee. Kiäntee sittä kylykee niinku karhu.
Ku niihhän se sehhii kuulema Heekimpäevänä tekköö.