keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Ystävvyys


Hyvä ystävä on kultoohhii kalliimpi. Sanottaan.
Vuan oon tässä ruvenna miettimmään. Ku oon kaekellaesta kuullunna.
Että ossooko sitä ystävätä mitenkä monj arvostee. Oekeesti.
Ku joskus tuntuu siltä etton ystävijä. Ja sittä niitä "ystävijä".
Vähä niinku semmosija antomiehijä. Ja suamamiehijä.

Ku on semmosija hyvijä ja mukavija immeesijä. Niitä antomiehijä.
Jotka uattelloo toesta. Ja kuuntelloo ku on tarvis.
Ovat aena valamiita aattammaan. Ilahuttamaan.
Ja järjestämmään toesille jottae mukavata yllätystä.
Taekka vuan olemmaan vieressä ku toenen semmosta tarvihtoo.
Ne jaksaa kysyvä toeselta että mittee kuuluu. Ja kuunnella mittee toenen vastoo.
Tulla sillonku kututtaan. Tae vaekkee kututtaskaa.
Eekä ne tie sitä palakan eistä. Eekä oman hyövyn takija.
Vuan sentaatta ku niillon huolj ystävästä.
Vaekka oes omat asijasa mitenkä solomussa tahhaan.
Ja syvän suruva täännä.


Vuan muistaako kukkaa kysyvä tältä hyvältä ja mukavalta immeeseltä.
Että mittee sille kuuluu. Ja kuunnella kansa mittee se vastoo.
Ilahuttoo sitä puolestaa jollae mukavalla.
Tehä ilosta yllätystä. Taekka olla vuan siinä vieressä.
Tulla sillonku kututtaan. Tae vaekkee kututtaskaa.
Vaekkee oeskaa tiijjossa kahvitarjoeluva. Ja sen seehtemätä sorttija kahvileepee.

Eepä niitä taejja olla. Ku nehä on niitä suamamiehijä.
Jos ne tulloo ni neon niinku ne ennevvanahaset isotherrat.
Jotka kävivät niissä kunnalliskoissa. Muka tutustumassa.
Ja joelle täätekakkukahvit tarjottiin talon puolesta.
Ja mummut istu ojennuksessa puhtaaks pulleerattuna.
Viipyvät kahenkupillisen verran tyhjee puhumassa.
Mättivät täätekuakun. Ja mänivät mänöjjään.


Kyllä sitä oon kerinnä monellaesta kuulla ja nähä.
Tämävvertasennii elämänj aekana.
Kyllä niiton vuan vähä. Niitä oekeeta ystävijä.
Ja hyvijä immeesijä.
Kyllä se vuan tinkii surettammaan.
Paljopa se eistää sittä jollonnii muistotillaesuuvvessa haekeella.
Että kyllä siinä vuan mänj hyvä immeenen.



- Tassu syvämmellä kyllä sanon että ystävijä en unneuta.
Jokapäevä aenahhii hyvällä uattelen.

16 kommenttia:

  1. Paras ystävä onkin sellainen, joka vuoroon antaa, vuoroon saa. Vuoroja laskematta. Kyllä ovat kalliimpia kuin isokaan ydinluu. Me koirathan kyllä tunnemme ystävän, tai ainakin häntämme tunnistaa sellaisen, jos satumme itse olemaan muissa hommissa. Olisipa se muuten hyvä juttu, jos ihmisilläkin olisi omatoimiset hännät, joilla ne toivottaisivat ystävät tervetulleiksi. Paljon helpompi olisi meidän koirien tietää, kehen voi luottaa.
    Äippä halusi laittaa tähän vielä jonkun värssyn pikkutyttöajoiltaan (kivikaudelta varmaan):
    Ystävyys on se pikkuinen ukko, jolla on taskussa avain ja lukko. Niillä se sitoo ystävät yhteen, niinkuin maamies pellolla lyhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmonen justiisa. Seon vuan surullista että niitä on semmosijahhii jotka on vuan mielellään sielä suamapuolella.
      Kyllä oes hyvä homma nuo immeesten hännät :) Näkis het kuka on oekeella asijalla.
      Äet muistaa kansa tuon värssyn. Niitä olj kuulema johonnii ystäväkirjaan joskus kirjotettu. Sillon kivikaavvella :)

      Poista
  2. Párek ja Palvelijatar23. syyskuuta 2015 klo 19.57

    Aatu Hauvan äipällähän on vallan mainio runo ystävyydestä!
    Taas sinä Iivari pakiset puhdasta asiaa. On se juuri niin, että ystävää pitää tavata, auttaa ja muistaa silloin, kun ystävä on vielä hengissä ja tolkuissaan. Se kummulla muisteleminen on myöhäistä ja enempi vain yritys puhdistaa omaa syyllistä mieltään, kun ei ollut itse hyvä ystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niihhän sitä pitäs tehä. Ja pittäähhii. Vuan immeesissä on monellaesija. Sitä oes monj vuan ottamassa vuan ee muka joovva mittää antammaan. Eekä ies älyvä semmosta. Pietään itestäänselevänä että kyllä se tuo kuuntelloo ja aattaa.
      Kyllä sitä sittä itkee nyörätellään haavvalla. Ku ee siitä oo ennee sille lähteneelle mittää illoo.
      Onse meellä koerilla onneks jonniillaenen järki nuissa ystäväasijjoessa :)

      Poista
  3. Niinpä... meijän emäntä mietti, että montako ystävää sillä on? No ei oo monta. Pari koleme... Just se pähkäili sen yhen ystävän kanssa, että yks niitten tuttava oli täyttänyt pyöreitä. Ja sillä oli ollu joku tili, mihin sen ystävät oli pistänyt onnittelurahhaa. Tämä ystävä oli niillä rahhoilla palakannut vanhusten hoitokottiin ihimisen puoleksi vuueksi ulukoiluttammaan vanahuksia. Että emäntä ja sen ystävä ihimetteli niitä ystävien määrää. Että emännän ja sen kaverin ystävillä ois varmaan palakattu ihiminen pariksi tunniksi... Mutta hieno homma tuolta ihimiseltä, jolla on nuin palijo ystäviä. Ja meijän emännällä on ne pari kolome...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eepä niitä oo äetilläkkää ku parj korkeentaan.Semmosija oekeeta.Jotka on elämämpyörityksessä matkassa pysynnä.
      Ompa sillä teejjän emännän tutulla ollunna paljo ystävijä! Vuan hieno homma etton pistännä hyvän kiertämmään:)
      Minnoon kyllä sitämieltä että enämpi se kuitennii nuissa ystävissä merkihtöö se luatu ku se miärä :)

      Poista
  4. Tosi ystävä osaa kuunnella eikä vaan koko ajan kerro itsestään ja omista asioistaan. Noita jälkimmäisiä on paljon ja ensimmäisiä vähemmän, sitäkin arvokkaampia sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oekeessa oot. Ohan niitä semmosija jotka kyssyy mittee kuuluu. Vuan eevät joovva vastaasta kuuntelemmaan. Ku on kiire vuan omat asijat huastoo. Ja nehhii sitä kysellöö ylleesä sillon ku itelle passoo ja ovat jottae vaella.
      Ja sittä niitä jotka oekeesti kuuntelloo.Ja on kiinnostunneita.
      Ensmäesijä on toellaa paljo ja jäläkimmäesijä vähä.
      Tuassiisa sanon että kyllä on koerana elämä helepompata :)

      Poista
  5. Puhutpa tärkeää asiaa Iivari-ystäväni! Se on niin kuin äippä sanoo, että välillä saa olla kaikille Leelian -lepotuoli eikä kukaan koskaan kysy, miten äippä voi. Tämänkin vuoden sitä on ahdistanut ihmisveikkojen armeijassa olo, kun ei ruojat viihdy siellä hyvin. Kotiin olisivat tulossa heti kun silmä välttää. Mutta äipän mielestä tuo velvollisuus on hoidettava ja siitäkös ne aina sanailee. Onneksi äipällä on meikäläinen terapiakoirana! Pidetään me omia ihmisiämme hyvänä, että ne pysyy kunnossa! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se on. Ne hyvät ja mukavat immeeset kuuntelloo ja antaa aekoosa. Vuan muistettaanko niitä kuunnella. Ee sittä kukkaa jaksa miärättömmiin asti olla mukava ja kuunnella. Sitä vässyy siihennii. Vuan eehän ne ruahi sannoo sitä muille. Nielöö vuan sen.
      Kyllä se ahistaa ku neon niin kaakana ne armeejjalaeset. Ja ku ee oo niillä hyvä olla. Kyllä siinä äetin syvän on mutkalla semmosissa jos on lapsilla paha olla. Sano äet.
      Onneks sinä oot siinä kaverina. Ja ossoot lohuttoo ja huolta pittee ku on ikävä. Seon tärkee tehtävä. Semmonen on hyvä ystävä :)

      Poista
  6. Hyvä tuntomerkki hyvästä ystävästä on juuri se, että ei tee itsestään numeroa. Eikä ystävän kanssa haittaa sekään, jos välillä menee pitkään, ettei tavata.
    Joillain ystävillä on joskus yksi hankala ominaisuus - eivät millään tahdo ottaa apua tmv vastaan. Tasapuolisuuden vuoksi olisi hyvä, jos sekin puoli toimisi. Edes joskus. Silloin ei jäisi ikävää kiitollisuuden velkaa kenellekään.

    Kyllä me ihmiset olemme aika monimutkaisia kapistuksia. Monellakin lailla. Pidetään kiinni niistä harvoista oikeista ihmisistä. Aika yllättävästi voi saada uudenkin ystävän. Aina ei voi tietää, kenestä tulee uusi ystävä. Ihan tilaamatta ja odottamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä justiisa.
      Ohan sitä semmosijahhii ettevät ossoo vastaaottoo. Neon tottunna vuan siihe antamisseen eevätkä itestään perusta. Seon hankalata joskus semmosten kansa olo. Vaekka tuntis muuten mitenkä etton hyvä ystävä. Vuan voep kaet sitä sillon semmoselle sannoo että nyt oot sinä suamapuolella. Ku ystävälle voep sannoo asijat suoraan :)
      Seon meleko jännä homma että suattaa yllättäin suaha ystävän semmosesta jota ee vaekka oo ikinä silimäkkätä nähnnä. Joskus nuo sähköpostittii riittää :) Seon mukavata se.

      Poista
  7. Kyllai Iivari hianoste kirjotit ja iha assiaa. just toltappa se mene. Harva ihmine enää muutonkaa uskalta karul tai bussis ruveta toise kans juttelema. Vaik meiä äiti ain sano olevas semmone mummomagneetti et kaik mummot ain ruppee just hänel jutustelema iha sit mistä vaa ja mis vaa. Mut semmääki ole huamannu, et helpommi ihmiset juttele toistes kans ku me ollaa mukan. Me ollaa semmossii pysäyttäjii. Kyl siin sit rapsutuksii saa ja kehui.
    Meiä äitil o tosi hyvä ystävä, ollu jo lapsuurest asti (siis äitin lapsuurest ja siit onki vuassata) ja tiäräks, niil o semmone joku merkillinen telepaattiyhteys. Ei mittän hajuu mikä se o, mut ain ne tiätää kosk toisel o huali ja sit ne soitta puhelimel. Se oli meilki täsä yhre viikollopu ku silt , aikuselt ihmiselt leikatti kurkus jokku nialurisaset. Äiti sit piti siit hualta, viäl sitteki ku se kottii meni. Et hyvä ystävää kyl osataa täälki arvostaa. Niinku määki ny noit Onnii ja Tiukuu.
    Ja kyllai sääki oles sit ystävä Iivari, ku ain sunt ajatellaa tääl vaik ei nii joka päivä mittän sanottasiskaa.
    Mukavaa syksyy sul Iivari Ihana toivoo Essi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Essi, nätisti sanottu!
      Ee sitä nykypäevänä kuulema paljoo huastella vennovvieraehen kansa,ku ee juurkaa tuttujenkaa. Semmoseks seon mualima männy. Meellä on nuor emäntä semmonen mummumakneetti :) Sille ruppee kaekki vanahat aena huastelemmaan. Ku seon semmonen ilosen- ja ystävällisennäkönen aena.Ee tuo äetkää nokka rutussa kule vuan kahtoovat vissii että tuo on liijja vanaha että mittää sille kannatas virkkoo :)

      Oon kuullunna semmosesta telepatijasta. Taetaa äetillä ja nuorella emännällä olla semmonen. Ku joskus yhtäaekoo toesilleen koettaavat soettoo.Ja ihmettellöövät ku on puhelin varattuna.
      Äitis on kyllä toellaa hyvä ystävä ku nuin huolehtii.
      Kyllä tuommoset ystävät on kallisarvosija.
      Kyllä sitä voepi hyvinnii ystävä olla vaekkee vähhääaekaa mittää kuuluskaa. Sittä ku kuuluu ni voepi siitä jatkoo mihinkä jäe eellisen kerran :)
      Että ystävijä ollaan :)
      Mukavia syksypäevijä sullehhii ja äetilles!

      Poista
  8. Tärkeää asiaa puhut Iivari ja olet ihan oikeassa. Tosiystävyys on vastavuoroista. Niin kuin vihkikaavassa ainakin aikoinaan on sanottu että "myötä- ja vastamäessä". Ystäviä ei tarvita isoa laumaa. Riittää kun omaa edes yhden hyvän ystävän. Toivottavasti kaikilla olisi sellainen. Ja te koiraystävät olette kyllä ihan parasta ja uskollisinta sorttia!

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen vastavuorosta pitäs olla. Ikävä vuan se ettee aena oo.
      Kyllä myö koerat ollaan varmaannii iha uskollisimmasta piästä nuita ystävijä :) Ee petetä eekä jätetä, eekä huasteta pahhoo seläntakana. Kyllä pitäs semmonen ystävä olla kaekilla :)

      Poista