lauantai 12. joulukuuta 2015

Joolukuumetta


- Hoe...joku aakasemmaan joolukalenterija!

Sehä jootu jo tuas viikolloppu.
Päevähä alako kuitennii samallalaella ku muuttii.
Joolukalenterin aakasulla.
Tosin apuva sae hoehkija. Ku ee kukkaa meenanna muistoo.

- Nam...ankkakuutijjoeta...
 Mitenkähän sitä ossoo sittä olla ku on kalenterj aavvottu kokonnaan.
Pitäskö tuosta sittä tehä joku piäsijjäeskalenterj...
Ku onse mukavata uamusilla ensmäseks männä sitä aakasemmaan.



Nuin huonosti sittä kävj sille ankalle. Jonka saen Párekilta lahjaks.
Vuan kyllä sen kansa kerkis olla lystijähhii.
Äet laetto sen orrelle. Oottelemmaan korjoojata.
Toevottavasti sitä ee tarvihe ootella yhtäkaavvan ku tuon sen neeleen valamistumista.
- Sukantekeleellä taetaa olla kohta jo kolomivuotissynttärj.



Korvikkeeks tarjottiin sittä vinkukalloo!
Kyllä luulis jo järennii sanovan sevverra ettee ies tarjoes.
-Ankkoo ku pyytää ni kalloo tulloo... ee iha mäne niinku pitäs.


- Samat havut on ku joka joolu...

Nuorelle emännälle iski jooluytty. Yhellaenen taati sehhii.
Kaevo vanahan koristelootan kuapista.
Ja levittelj niitä pitkin huushollija.
Nätiltähä nuo kyllä näättää.
Alakaa iha joolulta tuntummaan.



Etin niitä männäjoolusija makaroonj´enkelijä.
Yhtää ee ollunna niitä ennee.
Äet sano että eekaet oo ku joku määräkoera söe ne männäjooluna.
- Kyllä en syönnä. Kaekkija aenakkaa...


Kohta ne ripustaa tuon kiiluvan liehakkeen lassiin.
Tuassiisa siihen kohtaan missee on minun tähystyspaekka.
Ja sittä ne hapsut hitvettellöö piälakkee siinä selekänojalla muatessa.
Ja suattaa käävvä että vähä niitä lyhennän.



Kaekki vanahat joolurojut on kaevettu tuas essiin.
Liinat pittää kuulema silittee vielä nuihin alle. Toemitti äet.
Piäsöö uus silitysraatahhii viimennii hommiin.
Toesta vuotta on jooten köllöttännä. Eekä kertookaa käätetty.
Tunnistatta äetin jos sattuu vastaantulemmaan.
- Vuatteet onku koerampoekimavuoteelta veetty.
Tiälä ee liijjemmin raatoo silittämisseen käätetä.
Ku ee silitetä ku koerija. Käsj riittää siihen.



Raahallistahhii päevee on sittä kuitennii vietetty.
Ja joovvettu makkoelemmaannii nuore emännän kansa.
Toesin ku eelissäpäevänä.

Äet ja nuor emäntä huitovat kaapunnissa mänemmään eelen.
Tuntisotalla sielä hulinassa. Kaappoja kiertelemässä.
Ja nissepolokat soe korvissa vielä iltasillahhii.
Tietäähän sen mitenkä siinä kääpi sittä.
Het olj mammalla kuumetta illalla.
Kyllä pitäs jo älytä tuonikäsen. Ja pysyvä mökillä.
Sitä ku lähtöö pitkästäaekoo huitelemmaan ni siitei hyvä hyöree.
Männöö rahat ja terveös.




12 kommenttia:

  1. Kyllä koiran silittäminen on ehdottomasti tärkeämpää kuin vaatteiden. Ja mukavampaa, sanoo meidän äippä. Nih!

    Meidänkin huushollissa tontut ovat alkaneet ryömiä esiin piiloistaan. Ja jouluvalot. Joulu on mukava, koska silloin tavataan taas lapsia ja herkkujakin on tiedossa. Mahdollisesti lahjojakin, jos jaksamme olla kiltteinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minunnii mielestä koeran silitys vuatteihen silityksen voettaa. Ja äetinnii mielestä :)
      Kyllä ne nuo koristeet tuopi semmosen tunnelman.Jooluvalottii oes mukavija. Meellä vuan ee kukkaa niitä jaksa ripustella pihalle.Ee oekee oo semmosta hyvvee paekkoo. Muka.
      Pittää se vuan koettoo kilttinä olla. Vaekka immeesillä ja koerilla onnii joskus vähä erj käsitys siitä kilttinä olemisesta... :)

      Poista
  2. Heh, ankathan onkin luotu suolistamista varten. Täälläkin odottaa tikkausta pari samantyyppistä otusta. Ja meidän silitysrauta viettää eläkepäiviä jo ties monettako vuotta. Isäntä sillä aikoinaan housunpunttejaan oikoi, jos oli sellainen meno, ettei passannut farkuissa mennä.
    Täällä oli jalkakäytävät liukkaat aamulla, vaikka ei lumesta ole tietoakaan. Saas nähdä miten luistellaan iltalenkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toevottavasti ootta iltalenkin suanna iha jaloellaan tehä. Ettee oo sattunna nurin mänöjä.
      Harmittaa vähä ku olin liijjan innokas sen ankan kansa. Oes suanna pitempään leekkijä sillä jos en oes sitä niimpaljoo rettuuttanna.Vuan olj se kyllä mukavatahhii:)
      Taetaa käävvä tuolle meejjän silitysraavvalle niinku nykyaejjan nuorille. Työttömästä suoraan eläkkeelle.
      Koettoohan pysytellä pystyssä sielä liukkaaella teillä!

      Poista
  3. Meilläpä ei ole mankelia. Joten meidän emännällä on pakkomielle silittää tyynyiinat. Mutta niitä kertyykin sitten melkoinen pino kaappiin ja sitten on pakkorako silittää.

    Meille ei enää tuommoisia ankkoja osteta. Vaikka onkin varmasti mukava lelu. Saahaan tyytyä kumisiin kaloihin. Ne kun kestää ainakin muutaman päivän.

    Ja kohta se varmaan meidänkin tonttuarmeija hiipii pöydälle. Mutta se pistetään siihen vasta kun emännällä alkaa loma. Ettei niitä katoa työpäivän aikana salaperäisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mankelija ee oo nähty tiäläkkää millonkaa.Kyllä oes silleet tyynyliinat mukavija. Jos vuan joku ne silittäs:) Sano äet.
      Teellä se taes ollahhii semmonen mukavannäkönen tonttusakki.Meleko iso porukka niitä jos oekeen muistelen.Siitei ehken huomoo helepolla jos joku hävijjäähhii:)

      Poista
  4. Hulinakauppojen joulupolkat ei ole minunkaan mielestäni terveellisiä paikkoja. Jos ei muuta, pää tulee kamalan kippeeks semmosen reissun jälkeen. Parempi pysyä mäyräkoiran kainalossa kotona <3

    Teille on joulu vyörynyt jo ihan kunnolla tupaan. Kiva, kun on koristeita, joilla on omat muistonsa ja tarinansa. Minä olen omani lukuisissa muutoissa tainnut heittää pois. Ja on makukin vissiin muuttunut välillä sen verran, että ne harvat lapsuudesta säilyneet joulutavarat saa pysyäkin muistojen laatikossa.

    Älähän väheksy joulukalaa, Iivari :) Kyllä arvokala aina ankan voittaa, jos juluruuasta puhutaan. Miksei sitten lelunakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiisa sammoo sannoo äettii. Ja siälii niitä myyjiä jotka jootuu niitä päevät piästään kuuntelemmaan.Kyllä on kotona paras.
      Meellä on nuo koristeet suurimmaks osaks niiltä aejjoelta ku olj lapset pienijä.Ee niitä ruahi olla laettamata. Ja nuor emäntähhii tykkee että neon näkyvillä. Tulloo lapsuusjoolut mieleen:)
      Kyllä kuule mieluummin oesin sen ankan kansa leekkinnä ku tuon kalan. Nii on kova ja kylymähhii.Enkäpä tuota muutenkaa paljoo kalasta välitä.Että jos jooluruuvvasta puhutaan ni kinkku pittää mulle olla:) Vaekken sitä paljoo suakkaa syyvvä.

      Poista
  5. Vai niin kävi ankalle, lyhyt mutta tapahtumarikas elinkaari :)
    Joulukala on kuule suosittua, nauti vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ee se aenakkaan pitkästymistä kärsinnä:) Vielä siitä hyvä tulloo kuhan äet sen korjoo.Niihhän ne immeeset sannoo joolukalasta että hyvvee on. Vuan empään erikoesemmin perusta.Tuo aenahhii on nii sitkas kaverj etten tykkee:)

      Poista
  6. Ankalle kävi sitten vähän kurjasti. Mutta riittihän siitä toviksi iloa, vai kuinka? Hippu tykkäisi tuollaisesta ankasta. Menen huomenna isoon kaupunkiin ja katson, jos löytäisin sieltä pukinkontiin vastaavanlaisen.

    Vanhat ja uudetkin jouluromppeet on nyt aika kaivaa esiin. Meille ei jostain syystä tänä vuonna laiteta paljoakaan koristuksia...kuusi kyllä meinataan nyt hommata. Saapa nähdä, kauan se pysyy pystyssä.

    Leppoisaa joulun odotusta teille toivottelee Typy, Hippu ja emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen ankan kansa kerkis ilon pittee. Ja kuhan jonnae päevänä äet sen korjoo ni pelj jatkuu:)Mahottoman mukava rettuutettava olj,varmaan tytöt tykkeis.
      Koristeeta on latjattu joka pöövvälle. Ja alakaahan tuo joolutunnelmata jo olla.
      Toevottavasti kerkijättä kuusesta ies vähä aekoo naattija. Ettee innokas jooluvviettäjä sua sitä nurin:)
      Ilosta joolunootusta sinnehhii!

      Poista