Lissee lunta!

Reeppallaesesti tulj lunta lissee uamun aekaan.
Hyvä ku etteesä näkj ensmäesellä reessulla pihalla.
Jätin iha suosiolla haestamata tiempenkattii.
Äkkijä pitj vuan takasi pihhaan piästä.
Melekonen lumjkerros kerkis kuitennii takin selekämykseen tarttuva.
Ja piähän. Ja korvaläppiinnii kinokset.

Vähä tuo kuitennii asettu sittä jonnii aejjan piästä.
Ku uuvvestaan mäntiin.
Niinku oon monasti sanonna ni siä on niinku naesimmeesen mielj.
- Kyllä vaehtuu yhe´äkin.

Se olj semmonen lenkintynkä.
Mamma säkkeöty kenkiisä ku olj lunta sevverra kertynnä.
Ja nehhii lumet vielä kenkiimpohjiin kiini. Ku pohjissa olj ne piikit.
Se näky kasvavan pittuutta joka askeleella. Vaekka vähämpiästä irrottelj niitä tieroja.

- Kyllä ee tuosta hommasta hyvä hyöree...

Pikkuläntillä pitj pihassahhii pyörijä.
Äet ee piästännä ollenkaa talon tuakse. Ku katolta tulj lunta.
Se koettelj kepillä huitoo kuistin räästäältä lunta alas.
Ite muka siinä reonassa ettee tule niskaan ne.
Niivvuan sae lastin siitä kuitennii.
Onneks vuan semmosen yhen hurraaksen.
- Kahella hurraaksella oes ollunna varmaan nutullaan sielä lumen alla.
Sae kuitennii kaaluksesa sissään sevverra että tuppaan tulj kiire.
Ee kuulema tuntunna mukavalta ku sulj se lumj pitkin selekee.
No kukapa käski männä ronkkimmaan.

Tietennii ku tultiin tuppaan ni rupes aarinko kuikistelemmaan.
Minä kiireellä äkkääsin kuapin nurkalle paestattelemmaan.
Ee sitä herkkuva kyllä kaavvan piisanna.
Vuan jospa tuota oes huomenna enämpi tiijjossa.
Äskön ku käätiin vielä iltalenkki ni taevas ruskotti kyllä.
Ja iltaruskohan se vissii meenoo hyvvee seoroovalle päevälle.
Ku tuas se uamurusko on se päevän...no tiijjättähän...se ite.