Kesämmerkit

Ensmäset voekukat on aavvenna mökin seenustalle.
Passoohan niihen siinä helottee ku siihen paestaa aarinko.
Eekä oo tuulj käännä siihen kohtaan.
Vaekka muuvvalla onnii puhaltanna ihan kiitettävästi.
- Ja määttiijjä suattaapa olla yks helotuksen syy sehhii ku oon käännä utakasti niitä kastelemassa.
Kyllä alakaa olla oekeet kesämmerkit jo näkyvillä.

Tirppojahhii on ilimestynnä liijjan kansa.
Ee kerkijä kaekkija haakkuvakkaa.
Vaekka kyllä pitäsj keritä.
Ku jos ee jottae kerkijä haakkummaan ni sehän luuloo että tiälä suapi mellastoo mielesämukkaan.
Ja sittä on tietämistä niihen kansa.
Kohta on jottii keltaliivisiepot vuatimassa oekeoksijjaan tiälähhii.
Ja sakiltaa räkyttäävät pissipuussa nii ettee siunoomanraahoo koko kesänä.

Niivvuan on ruvenna vihree heenähhii puskemmaan kulokosta.
Ja sammalikon seasta.
Vaekka ee kertookaa haravata sille ies näätetty. 
- Että iha on ollunna turhoo työtä jokakevväenen haravan kansa heeluminen.
Ja suotta niskakippeetä ja selekäjumia immeeset pitännä sen taatta viikkosotalla sittä.
Näkkyyvät ossaatuvan korret ilimoelle iliman sitähhii hommoo.

Koevut viäntää hiirenkorvoo urakalla.
Ja silimut pullistelloo pensaessahhii.
Kuhan ee vuan halla niitä huonosti kohtele.
Seon kuulkee niät vielä ussempi hallayö tiijjossa.
Ku se vanahakansa sannoo että niin kaavvan ku on mehtikanankaa kokonen läntti lunta muassa ni on hallaöetä.
Ja vielä näkkyy metiköessä lumj´länttijä.

Onse vuan kumma tuo muanhaju.
Sitä ku syksyllä haesteloo muata pihassa. Ja tutut on hajut.
Sittä siihen paeskoo lunta isot nietokset.
Ja mua sielä alla kessee oottaa.
Sittä ku se lumj siitä hupenoo ni sielä onnii iha erj hajut.
Samassa muassa mittee on haestellunna syksyllä.
Minnekkä sieltä jootuu ne vanahat hajut?
Minnekkä ne piäsöö sieltä lumen alta?
Ja mitenkä sinne piäsöö uuvvet hajut?
Ku on metritolokulla lunta piällä.
Kyllä se tingalle joka kevät rätnyyttää.