tiistai 15. kesäkuuta 2021

Että minä sittä tykkeen...


Että minä sittä kuulkee tykkeen.
Ku oekeen myrsky mylyvii ja vettä kuataa solokennaan.
Mukavasti hummaattaa lasin takana tuulj. Ja katto paakkaa ja ropisoo ku sattaa.
Peetteen alla on mukavata ja raahallista. Ja lämmintä.
Kukkaa ee oo vaella pihalle. Eekä lenkille.
Eekä mittää muutakkaa.
Siinä vuan saetta kuunnellaan. Ja lasista katotaan ku tuulj pistää puut melekeen kaksinkerron.
Ja tyhjä kukkapurkki lentää siitä rappusilta vitelikkoon.
Perrään lähtöö melekeen tyhjä kukkamultasäkki. Ja kastelukannu.
Rappusille unehtunna pikkumatto vielä kirrii perrään.
Ja äet viimisenä....pelastammaan mittee pelastettavissa on.


 Sittä ku se myräkkä laakijjaa. Ja herkijjää satamasta.
Ni aarinkohan se sieltä kerkijjää jo kahtelemmaan.
Että mittee saevat mylläkät aekaseks silläaekoo ku ite se säkkeöty piliviin tuakse.
Ja justiisa ku se meenoo ruveta kunnolla porottammaan.
Ni eeköpä sillon tulehhii se puhurj takasi. Ja syytää pilivet siihen aaringolle nuaman etteen.
- Että herkijäppä illistelemästä, mullon vielä hommat kesken.
Ja kyöree sittä vielä nehhii mustimmat pilivet siihen sammaan korakkaan.

Että minä sittä kuulkee niin tykkeen.
Ku tuas oekeen se myrky mylyvii ja pilivet saetta syytää niimpaljo kuvvuan kerkijjää.
Ja peetteen alla on tuas niin mukavata ja raahallista. Ja lämmintä.





11 kommenttia:

  1. Iivari, niin hienon kuvan maalasit myrskysäästä, että täällä Palvelijatar haikeana alkoi muistella lapsuutensa myräköitä Tuupovaaran kesälomilla. Siellä pienen pienessä punaisessa mökissä istui neljä aikuista ja neljä alakoululaista nenät kiinni ikkunanlasissa. Jännittivät katkeaako hoikat koivut joita myrsky taivutteli miltei maan tasalle. Upeita oli ne myrskyt! Ukkosista puhumattakaan.
    Kuvitteles, että ensi viikoksi povataan jopa 30 pykälää plussaa. Ei me tykätä. Tänään on ollu mukavan viileää, vaikka aurinko on paistanutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niihhän se muistelj äettii :) Paetsi että se olj pelännä ukkosta. Vuan muuten sitä tuulta ja mylläkkätä olivat veljesä kansa katelleet nokka lasissa.
      Kyllä olin kaahusta jäekkänä ku kuulin tuosta helteestä! Suati sittä äet, jolla kyllä suu kävj paenokelevottomasti :) Eeee hellettä eee :(

      Poista
  2. Tänne asti kuului hyrinä ja huokailu onnesta..... IIvari se osaa arvostaa oikeita asioita. Tulee vain hermostunut ja hankala olo turhanpäiväisestä touhotuksesta :-) Siniset ajatuksetkin karttaa, jos ei osaa rauhoittua itsensä seuraan. Syksyä, pimeneviä iltoja ja sieniä odotellaan.... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin justiisa...syksyvä sen mylläköetä ootellaan :) Mitteepä tuota turhoo hötkyilemmään nuista satteista ja muista. Mukavijahan neon ku voepi lämpimästä katella ja kuunnella :)
      Kyllä on tärkeetä antoo tilloo niille sinisille uatoksille. Ee ne kerkijä matkaan jos vuan toohottaa ja hötkyvvää piä viijjentenä jalakana.

      Poista
  3. no niin minäki.ja muistelin lapsuuven kesiä jollon oli kovat ukkoset.ja lämmintäki piisasi.ja nythän ne lupas helteitä.voe niitä aikoja.💖🌞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ee hellettä tarvittas yhtää. Semmonen +20 oes oekeen passelj.
      Äettii aena sannoo että lapsuuvvessa olj kesä ja sen satteettii mukavampija vaekkee ukkosesta piitannakkaa. Sennii suhteen vissiinnii kaekki olj ennen paremmin :)

      Poista
  4. Myrskyissä on oma tunnelmansa, ainakin jos niitä pääsee seuraamaan vaikkapa mökillä. Lapsuuden kesistä muistan ukkosilmat ja kovat myräkät, joita jännityksellä seurailtiin mökin ikkunoista. Tulipa kerran kalamiehiä meille evakkoon, kun oli myräkkä iskenyt kesken nuottareissun. Äiti pisti hellaan tulet ja keitti koko porukalle kahvit. Isä meni auttamaan veneen ankkuroinnissa. Mukavia muistoja nämä.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökillä siinon varmaan vielähhii parempi tunnelma ku suapi kahtoo sitä mylleevätä vettä! Äet aena huaveeloo että saes jostae mökin terassilta kahtoo ku myrsky tulloo järven ylj :) Suapihan sitä huaveella vuan ee taejja rantamökkijä ennee suaha.
      Immeeset sannoo kyllä että lapsuuvven kesinä olj ne myrskyt semmosija mieleenpaenuvija ku sae niitä sakiltaa katella ja kuunnella.

      Poista
  5. Täälläkin tykätään makoilla myrskysäällä peitteen alla. Mutta valitettavasti jos myrskyää koko päivän yhtäsoittoa, niin pakkohan se on lähteä jossain välissä koipee nostamaan. Varsinkin kun ihan kannetaan ulkoportaille, vaikka mieluummin olis siellä peitteen alla lämpimässä just niinkuin sinä. -Elli-

    Me Ellin ihmiset puolestaan tykätään joskus lähteä katselemaan myrskyä Porin Reposaareen. Siellä takarannalla tuuli tuivertaa niin, että tukkakin lähtee päästä ;) Ukkosta en oo koskaan liiemmälti pelännyt, mutta viime kesänä kun siirtelin rännin alta kasteluvesiä ukonilmalla talteen, rysähti ihan päällä. Se pisti hiukan miettimään, milloin niitä vesiä nyt meneekään plotraamaan. -Ellieli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seon kieltämätä se hankala homma ku on pakko pistäätä asijjoemassa pihalla. Oljpa siä mikätahhaan. Ja kyllä on meekäläesen pitännä iha ite kävellä sinne vielä. Saelyyssi niskassa. Kyllä on asijat pikaseen tullunna toemitetuks :)On sulla Elli vuan hyvä palavelu sielä ku oekeen kannettaan pihalle!

      Teellä immeesillä on sielä mahtavat paekat ku piäsettä myrskyvä seoroomaan tuommosilta paekoelta! Äet on iha hieveessään ku uatteloohhii sitä :) Seon aena semmosesta huaveellunna.
      Ukkonen ee kyllä oo oekeen hyvä. Varsinkaa jos pihalla sen aekaan on. Siinä suattaa huonosti käävvä. Onneks ee sulle käännä!
      Vuan sitähhii on mukava lasista kahtoo ku se möökkää pihalla.
      Toevottavasti ee kovin paljoo sitä kuitenkaa tänä kesänä tule. Vaekka eekaet siinä jos ee vuan vahinkoo tie ni möökkäkäät vuan :) Ee tuo hellekkää oo herkkuva.

      Poista
  6. Se on kyllä totta, että kovalla myrskyllä se kontrasti ulkoilman ja peitonmutkan välillä on suuri, ihan peiton alla olijan eduksi :)
    Silloin kun meikäpoika vielä kuuli tarkasti joka risahduksen, ei nuo sadeyöt ja varsinkaan ukonilmat olleet silti niin rauhallisia. Nyt kun korvaläpät toimii yhä enemmän koristeena itsellenikin, voi joku vaimeampi jyrähdys ja sateen kohina mennä ohi.
    Mutta ihminen tykkää – paitsi Iivarin tunnelmallisesta tekstistä, myös noista mökäilmoista – ja se on tärkeää tietty kanssa.

    VastaaPoista