Vanahuus lähenöö...

Nyt ee piäse naesimmeesellä huolenaeheet vähenemmään.
Se niät meekäläestä leepoissaan lööti nokasta harmoon karvan.
 - Meekäläesen nokasta siis. Vaekka on tuolla kyllä omassaannii niitä.
Koetin siinä toppuutella että jäetä hattuun nyt.
Ku se jo veispuukkiinnii siitä kuvvoo laetto.
Että voetokkiisa. Nyt on koera vanaha.
YKS aenut harmoo karva! Ja sempäevänen voohkaminen siitä.
Itellään on piä täännä niitä!
Jos yhen muuvvärisen sattusj löötämmään ni se oes jo melekonen ihme.
Sietäsj mieluummin siitä jo kuvvoo panna näätille.
Nuolen kansa.

No eehän se siihe jiännä.
Sittä olj hännässähhii jo kuulema aenahhii neljä harmoota karvoo.

Ja yhe´äkin nokampielukset hoppeelle häevähti kansa.
Ku niitäe tarkemmin tutkaeltiin.
Kyllä seon nyt sittä vissiinnii jo toenen jalaka haavvassa meekäläesellä.
Ja toenen pannaaninkuorella.
Siltä vähä vaekutti tuo ylemmiäränen voevottelu.
Eelleennii pitj muistuttoo talon roovvoo omasta villasukavvärisestä piästäsä.
Ku seon kuulema semmonen juttu.
Että miehillä seon vuan sarmikasta tuo luonnommukanen harmootuminen.
Vuan naesilla katasroohvi.

Eekähäntä ollunna jalannoosussa mittää vikkoo.
Ku kottiimpäen lenkiltä mäntiin.
Ettee se vanahuus liene ihajjustiisa tällä siunoomalla kynsijjään iskemässä.
Vaekka mänömatkalla äet olj jo varma että nyt se vanahuus ruppee näkymmään määräkoeralla muuvvallahhii ku karvoessa.
Ee siinä juohtunna sille ennee mieleen että aenahan seon mänömatka semmosta jahnuuta.
Ku ee liijjemmin huvita.

Vaekka niinkaet seon itekullahhii.
Että vanahuus lähenöö sitämukkoo ku ikä lissii.
Siinei aata laapijjaat silimätkää.
Vuan semminä sanon.
Että kyllä ee harmoot karvat kaekilla oo vanahuuvvemmerkki.
Paetsi äetillä.