Jootopäevä

Kylläpä on ollunna niimmuan mahottoman pitkä päevä. Tullennookko iltoo ollenkaa.

Ee oo hirveesti tehnnä miel pihallekkaa. Tietennii on kuumoo. Ja huomenna vielä enämpi. Äet sano että jos kuuloo vielä kerrankaa jonnii siäennustajan sanovan että helle hellii ni ee vastoo seoraaksista. Nyt justiisa on tappi täännä. On lukenna vähävvälijä millominnii siäennustusta. Ja pärmentännä ku turkkilaene tupakkikaappijas. Että iäntä tiälä mökissä kyllä on. Tapahtumista en niinkää mää kehummaa.

 

Että enimmäksee tupaukon hommija tässä. Jootopäevänä. On myö välillä kääty pihalla vuan ee suata ku viijentoesta minnuutin erissä olla. Varjossa isköö ne puarmat ja muut kumppanit nahkaa. Kyllähän sitä jottae käpsehtimistä tiälä mökissähhii keksii. 

 

 

Niinku tuonnii lohtukanan kansa pelloomista. Siinon kyllä nimesä veronen kaver. Aena on valamiina pelliin. Eekä millonkaa sano etten nyt kehtoo. Taekka on liijjan kuuma riehuva. Ee nyt jaksas lentee.

 

Vuan sevverra laeska kaver seon ettee kehtoo ite tulla poekkee sohva alta. Äetin pittää se kaevoo sieltä. Suattasin suaha sen itehhii vuan pittää koettoo suaha mammaan liikettä vähä. Rampiutuu vielä tuoho tuoliisa.
Sehän kehittel ihteesä (siis äet, ee lohtukana) kesänuhannii. Saanajjäläkee hikipiässä istunna ilimastoennin puhallukse eissä. Ja tohotin tääsillä. Luulis jären sanovan jo ettee sitä hyvä hyöree. Ku sehä ol tuas semmonen suomalaene änkyrä. Ja änkääty saanaa vielä helteempiälle eelen. Siinäpä tuota tuas nähtii mitenkä kääp.

 

 

Nii on elokuu ja uus viikko alullaa. Ja viikolloppu lopullaa. Mitteepähän tuonoo tulova viikko tämännii määräkoeran elloon...