Terveellistä elämätä

Sepä alakaa viikolloppu vetelemmää viimisijjää. Ja tuas muanantae eissä. Ja vielä syyskuuhii.  Meleko vilakkata on ollunna kyllä ilima tänäpäevänä. Että iha on syyskuulle jo maestunna. Vuan ensviikolla sittä suap vielä kesällapset herkistellä. Ku lämpijjää pariks päevee. Ee tuo oo vilakkailima haetanna tämämpäevän toemintoo. Hyvä on ollu kuleksija.

 

 

 

Ja katellahhii. Vuoromperrää. Tässä on ollunna nyt viikollopun piäaeheena liikkumine. Ja syömine. Minummielestä kyllä viärässä järjestyksessä.
Kyllä pitäs syönti tulla iha alakuu ja sittä vasta muu homma. 

 

Äet aeko nyt panna ihtesä ja minut ruotuu nuihen kansa. - Tuossa ol jo oekee järjestys, esinnä ihtesä ja sittä minut. Eli syönti kohillee, muka. Ja sama homma liikkumisennii kansa. Ku muuto ollaa kohta kuulema ku ryhävallaeta.
Että terveelline elämä alotettaa justiisa.
No sama ötäkkähän se on joka syksy. Ja kevät. Ja männöö ohite sittä onneks. 

 

 

Pittäähän sitä tok liikkuva. Ja liikuttu on. Niinku näkkyy. Vuan että terveellisesti syyvvä... Jos se tarkottaa että ee luita, ee korvija. Ee herkkutikkuja. Ee jiätellöö. Ni minen ruppee. Siinä ee yks herkkupäevä kapisella siankorvalla hööstettynä oo mistää kotosin. Ja suoraa kyllä ilimasinnii sen äetille. Että alottaa itestää.
Näätti niät meleko terveelliselle sen uamijaene tännäe uamuna.

 

 

 

 

Kaks tuommosta mukija kahvija. Ja kaks suhhaasta kummastae vitamiinputelista. Aenut hyvä asija minusta tuosson se etton kaanis tuo kukka kupinkylessä. Tuolla evväällä se männöö sittä iltapäevälle asti. Ku ee käätä syönti kuulema aekasemmi. Että oeskoo varroo vähä tarkistella sitä ommoo terveellistä eenestää.

 

 

Tässon sittä meekäläesen uamijaene. Josta kerkisin jo vähä nassutella. Ennenku ehätti tuo kuvaottoo. Lihhoo ja omatekosta yrjölätä. Taekka vaehtoehtona nappuloeta. Ja illasta vähä pienempi annos. Ku muuto männöö maha liijjan tyhjäks enne uamuva. Ja sittä pittää ruveta yökkeemää.

Minusta on oekeennii terveellistä. Että mittee muka vekslattavata nuissae syömisissä on? Minun kohalla. Ee nii mittää.
Muutaku yks siankorva taekka muu vastoova lisäks päevää.

 

 

 

Se minuva on ihmetyttännä, ku mamma sannoo olovasa kasvissyojä. Ollunna kuulema jo kakskymmentä vuotta. Ee lihhoo, ee kalloo.
- Eepä silti ja sempuolee, kyllä se vähä lanttuva muistuttaa itehhii. Taekka ehken sitä pattaattija. Sitä mikä se nyt ol. Se semmonen tasapaksu pötikkä. Että kyllähä se immeenen on sitä mittee syöp. Totta puhhuuvat nuo viisaat ruokakurut.

Vuan sitä minnoon ihmetelly että mihinkä kasviksii se jiätelö kuuluu? Taekka valakonen suklaa?
Ku niitä näkkyy mänövän aeka usseesti, ja lipakasti, melekosiahhii miärijä.

Ulukoilimassa

Ompa ollunna sittä hyvä ilima. Ee saetta. Ee hellettä. Ee kylymee. Vuan justiisa sopivata. Ja aarinkohhii on välillä paestanna. On oltu pihalla, siis ulukona, tuntisotalla. Kääty lenkit ja telekuttu muute tuola ulukoilimassa.

Katasteltii kaeholla nuita lenkkitievvarre metiköetä. Ku männäsyksynä rymisteltii tuollahhii. Nyt sitä ee sinne parane männä. Ku se kiärme lööty iha läheltä tuota kohtoo. Kyllä ee oo mukavata. Oes tuola paljo enämpi kaekkee mukavata ku tuossa tiellä lampsiissa.
Tuossakohen on semmonen poloku. Siitä männöö hirvet tiestä ylite. Yhenkerran meenattii kävellä iha nuamatuste semmosen kansa. Onneks se kiänty takasi. Myö äetin kansa jääkistyttii vuan alollee molemmat. Vuan minnäe olin sillo vähä nuorempi ni en älynnä että oesin voenna uluvasta kunnolla. Misteepä tiesin sillo mikä se otus oekee ol.

Yhen aenuvan kerran löen jummii tuolla reessulla. Äet sano teköväsä ovempielee merkin siitä ihmeestä. No eepä minuva jumituttanna ku tuon yhen kerra.
Ee tuo lie pakko jumija jos ee taho...heh.

 

 

 

Sennii saannen kerra pit vuan maestella nuita pihlajammarjoja. Vaekka ne on pahoja ku peejakkaat. Mikkään siinäe lie että se pittää joka kerta tehä ku pihalle männöö!? Sitä se ihmettel äettii. - Että ku kerra tietää etton pahoja ni eeku pittää männä niitä näpleemää. Ja sittä töpeksijä poekkee.
Tietäsköön joku piolooki tuohonnii syyn?

 

Ee vissii oo sattunna oekee kuvvojalta nuo asetukset kamerassasa kohillee. Meleko haelakoeta näkkyyvät olovan nuo sen otokset. No se harjottelloo nyt tormakkana. Seoroovat viis vuotta. Sittä ehken nähhää iha kunnollista jäläkee. Kaete.

 

Nyt ee onneks ollunna niitä kimalaesija yhtää tuola. Eekä ies lierookaa. Siis niitä matoja. Isommista lieroesta ee oo yhtää väliks.
Huomenna kuulema lähtöö yks pensas aenahhii pihamualta. Äet ehti jo niitä saksija valamiiks. Minnäe kuulema joovvun sittä siihe hommaa. Arvatennii nyhtämmää oksija kaavemmas sitä mukkoo ku äet niitä leekkellöö. 

 

Kohta myö männää hakemmaa puita liiteristä. Ja pannaa saana lämmite. Äet kääp saanassa ja minä vahin oven takana sen aekoo. Ettee tule mikkää rosmo eekä voro. Eekä muukaa rökäle. Ja ku en tykkee sinne saanaa männä.
Muute oes saana iha hyvä vuan ku sielä sittä kastuu. Ja se tuas ee oo hyvä. 
Ja sittä myö vuan olla öllötettää ilta. Ja minä varmaannii suan sen viimisen siankorvan sieltä pussimpohjalta. Ku mullon se namipäevä tänäpäevänä.

Vuan ennen nuita pittää käävvä vielä yks lenkki. Ja ehken vähä vettee hepulijahhii. Tuntuu iha siltä että nyt sitä suattaa irrotella hyvät hepulit.
Ku on ollunna mukava päevä.

Päevänvalloo ja pimmeetä hommoo

Minnoon ollunna tolokumpoeka tänäpäevänä. On ollunna kaekellaesta pihahommoohii. Enimmäksee oon tuossa vahtipuolella kuitennii toeminna. Ku tuppoo tuoho pihanurmelle kaekki otukset tulemmaa. Mikä hyppeemää ja mikä mitennii tepastelemmaa taekka ryömimmää. On suanna juosta kahakättee niihen perässä. Vaekkee kuulema kaekkiin perrää oes sallittuva männä.
Niinku esmerkiks vaekka kimalaesten.

 

Äet tek omija hommijjaa. Rupes sittä ihmettelemmää mitenkä oon nii hilijoo. Ja vielä yhessäkohin. No siinä nurmikolla männä mynnitti mahottoman iso ja paksu kimalaenen. Justiisa kerkis äet ränkästä että hetpaekalla poes ku minä olin jo hyppeemässä sen kimppuu. En sittä hypännä. Ku kerta kiellettii. Ku minähä oon varsin kuulijjaenen koera. Ja tottelen aena. Tae aehahhii melekeen.

 

Sittähän siinä ol kaekemmualiman lieroo ja lintuva. Eepä siinä mikkää piässy mänemmää minun huomoomata. Äet sano että suap minun kansa vielä syönhalavaaksen. Ku suap kokoaejjan vahata etten hyöki mihinkää mikä pistää taekka purroo. Minähä vuan piin silimällä tuas tonttija.
Että iha oekeella töellä olin.

 

 Eelissäiltana oltii pihalla aeka myöhällä. Hämärähhyssyvä ol jo. Pikkusen tul semmonen ooto olo sielä. Ku ee oekee nähnnä kunnolla. Äet kompastel kumikkaesiisa. Minä kuitennii nenällä mänin hyvästi. 

 

 

 

 

Mitenkä se onnii pimmeellä iha ernäköstä omallae pihalla. Vuan hyvästi sielä keppihhii pyörähti. Vaekka ollii hämärätä. Sitä minä kyllä kummastelin ku ee yhtää lintuva ollu. Eekö ne niä muka pimmeessä lentee? Äet sano että ne on männy pessiisä makkoomaa. Meleko viisasta toemintoo, uattelin.
Jootas itehhii jo tuppaa. Ku ee nähnnä mittää haakuttavatakaa.

 

 

 

 

Jonnii kerran siinä kepakkoo pyöräätin. Ja äet muka kuvija kokkeel ottoo. Eehän se ies nähnnä pimmeessä että mittee kuvvoo. Käskopelolla kuvaottoo. Ja mahoton mytinä sittä ku sotkeetu niihi issoehi kenkiisä. Luulis etton päevällä aekoo leekkijä jottae kuvvoojata. Vuan männäpä nyt pimmeellä.
Kahesti rytis pensas vielä ennenku usko etton parempi jättee se homma.

 

 

 

 

Puoliks matojensyömijä ja kuivahtanneeta pihlajammarjoja tul sittä viimiseen kuvvaan sualiiks. No ee tuo kyllä nii huonosti ollu ku luulis, sen myskämise jäläkee. Kuitennii osu iha pihlajan kohalle.

Nyhtöpossu

Saetta, makkuuta, syöntijä, makkuuta. Sama homma ku eelennii.
Plokikamu Párekilla ol toeveehen torstae tänäpäevänä. Mulla seon ollunna tollotustorstae. Ee kerinnä ku vähä uamupäevästä olla pihalla. Oekee on kiitettävästi vettä sittä tullunna. Vuan minkäpäs tiet.

Käättääpä tuo näennii päevävvietto. Mitä nyt välillä vähä paekkoo vaehtaa. Ettee kuppeet ruppee puutummaa.

Yks sae tuas kamerasa pelloomaa. Ja kukapa muukaa siitä sittä jootuu kärsimmää... Minnoon aena se koekanniini nuihe kuvviin kansa.
- Katoppa nyt Iivari tänneppäen... Eläpä nyt kato sinneppäen... Tuleppa nyt tuoho istummaa/makkoomaa/hyppeemää... Näätä nyt ies vähä ilosemmalta... Elä nyt justiisa heeluta piätäs/häntees/jalakoos... ja nii eespäen loputtommii.

Uamupäevästä käätii lenkillä. Ja minuva ku ee oes kiinnostanna vuan männä junttasta etteempäen. Oesin voenna vähä ojissa pyörähtee. Taekka ojjiintakanahhii vaekka. Ja haestella kaekki heenät ja muuttii korret.

No eepään käännä luatuu ollenkaa. Äet vuan nyhti etteempäen. Perusteluna se että aa; suattaa olla kiärmeetä ja pee; lenkillä pittää männä eekä jiähä kuppelehtimmaa.
Sittä se nuivvuan risti minut nyhtöpossuks! Minut, elämäsä valon ja ihanuuvven! - Sehä on semmonen ruma siallihaköntti joka näättää siltä iha ku oes joku sen jo kertaallee syönnä.
Jo on aekoehi eletty...

Äet: - Eläpä nyt koerampoeka tuas liijjottele. Tarkotin sillä sitä että semmonen pikkunen, vähä kuriton ja possumaesesti käättäätyvä koera joka männöö minnekkä haluvvaa. Ja joka ee lähe mihinkää mihinkä pitäs. Ja jota suap nyhtee perässäsä kilometrisotalla. Se on semmonen pikkunen nyhtöpossu. 
Ihan kaekella rakkaavella, murunen.

- Justiisa. Seliseli. Vuan tämä possupa makkoes nyt. Jospaan mänisit siitä nyt vähä takaviistoo ja kiäntäsit iäntä itestäs vähäse hilijemmalle... Ku seon tuo nyhtöpossun haavvutusaeka usseemman tunnin.

Viäryys ja koeruus

Niimpään tuo päevä paesto tännehhii tänäpäevänä. Kaeke eelisempäeväsen satteellotinan jäläkee. Tosi ee kaavvan paestanna vuan kuitennii sen aekoo että pihalla on keritty olla kuivana.

Eelinen päevähä männii iha omasta eistää ku sato koko päevän. Ja äet ryöhääty vielä mänöellesä iltapäevällä. Sittä vasta ku tul pihhaa ni kuulin ettol ollu enon syntymäpäevillä. Ku se täätti pyöreetä vuosija. Ja mulle ee tietenkää sanottu mittää että se sinne män. Jätettii vuan pihhaa iteksee. Kyllä ee ollunna oekeeta pelijä se. Viäryyttä joovvuin kärsimmää. Minä kuitennii laeton terveeset enon onnittelukirjaannii.

Ja silti pihhaa heetettii iteksee. Eekä sielä ollu ies paljoo ollunna vieraetakkaa. Ettee voenna äet perustella sillä etten muka ossoo käättäätyvä. Kyllä oes eno ottanna minut kyllää jos oes tiennä että oesin ollu tulossa.

Tämämpäevän nimmii ee oekeestaa oo kummosija. Semmosta peruselämätä. Makkuuta ja syöntijä. Vinkun huuvvatusta ja pihalla olloo. Ja hirvikärpänen ahterissa lenkillä. Onneks äet huomas sen ja nitisti. Ennenku kerkis piästä minuva hännäalta purasemmaa. Sinneppäen ol niät mänössä. Hänteepitkin männä varnisti. Eepä ollunna mikkää ilonen yllätys se.

Mullapa se ollii pihalla iha semmonen erikoene veskuppi. Pallollöttännää ol satanna vettä. Maestu muute paljo paremmalta ku kupissa olova.
Mahottomasti ol semmosija puoliks pökertynneetä kimalaesija nurmikolla. Olivat tietennii olleet eeneellä sielä. Ja sittäpä ravvaattihhii vettä piälle. Jo kaet siinä semmonen pikkuotus jiäp ketarat sojonnaan makkoomaa.

Minuva ne kiinnosti. Äetijä ee. Se nyhti koko aejja minuva poekkee niihen luota. Koetti sannoo mulle että ne pistää pikku koeruuksija. Ehämminä nyt oes iha kuonolla niitä tökännäkkää. Haestellu vuan. Siälitti ne raakat ku yrittivät punnertoo ihteesä oekeempäen ja jalollee. Eepä tuo tuntus itestäkkää mukavalta kellottee selällää vessateessa.

Äet on lasetellu sopimattomija sanoja tässä iltapäeväaekkaan. Ku se vanaha kamera otti tuas ommoo lommoo. Elikkä herkis toemimasta. Surisoo vuan kaaheesti ku nappija paenaa. Eekä mittää muuta tapahu. 

Minusta ee oo tuo kovinkaa suur mänetys. Eepään oo mamma minuva sihtoomassa sen kansa joka aeka. Vuan sille se näkkyy olovan. Ohan se nyt mahoton paekka ku se ee sua joka meekäläesen liikahusta olla vilimoomassa. Suanooko iha raomoja siitä. Heh.

Justiisa tähän kuvvaan se kuvvuuvehe nyykähti. Suampaan nyt loppupäevä olla raahassa. Ku näättää makkoeluks mänövän. Vettä niät sattaa tuas. Kaevaavvun tuonne peetteen alle. Ja kuuntelen ku sae peltikattoon ropisoo.
Siitä suap hyvät unet.

Tarkistaja ja sen tarkistaja

Voe tuhannen tulenpalavata turjaketta! Sillälaella sano yks kapteen niissä Tintti kirjoessa. Ja niin sanon minnäe.
Ku minä nii syksyvä oon ollunna vaella. Ja sehä on tullunna. Vuan sepä unehtuhhii kokonnaa että se tietää saetakkikelijä kansa. Nyttii  tuuloo kovasti ja vettä sattaa. Ja pihalle pitäs männä. Eekä oo mittää lempeetä kesäsaetta tuo. 

 

No misteepä silipaset takin piälles ku entine on liijjan pien. Taekka olhan se jo männäsyksynähhii vuan nyt hankoo kaenaloesta pahemmi ku sillon. Sitä pitäs nyt sittä sinne takkikaappaan piästä. Ja sepä onnii sittä jo oma juttusa.
Sitä ku tiälä perihveerijassa assuu ni hankalata on.

Että pitänöökkö sittä koko syksy vuan lasista katella pihalle. Ku kyllähä minä muuto oesin nii mielellää lähtennä.  Äet tuntu sanovan että passoohan se nyt olla muka pihalle vaella. Vuan jos takki oes ni en muka lähtis millää iliveellä.
Mitenkä se nyt nuin luuloo. Aenaha minä pihalle lähen mielellää.
Lenkille lähtö onnii sittä iha er asija.

 

Uamupäevästä, ku ee satanna, esmerkiks suoritin iha vappaaehtosesti aetatarkistusta. Talavee vaste pittää kahtoo etton kaekki pysynnä paekallaa. Tolopat ja muut.

 

Porttihhii pit tutkija kunnolla. Näkkyy pitelövän aenahhii yhen tämänkokosen määräkoeran aejjan tälläpuolen. Ja siihe sammaa ehättääty jo aatohhii haakuttavaks. Män kuitennii mummun ja ukin luokse se tulija.

 

Toesessapiässäe ol kaekki kunnossa. Ja siitä näk hyvästi sinnehhii mummun ja ukin pihhaa. Kaekevvarulta katoen tarkkaa. Ku ee aena tiijjä mittee sakkija sitä on liikkeellä. Ja kaekellaeset ryökälleet vuanii vanahoen immeesten huushollija. Äet ol kyllä sitä mieltä ettee tarvihtis nuin tinkaa kytätä nuapurijen asijoeta. Kyllä en kytännä. Piin vuan silimällä vanahoen asumusta.

 

 

Jollae ol sittä lystisä kytätä meekäläestä. Tarkkoo hommoo koetin tehä siinä vielä. Vuan mitenkäpä siinä tarkistushommija tiet ku on itellää tarkistaja perässä.
 

Pittää kaete sitä tarkistajan tarkistajata ymmärtee. Sillon nii vähä tuota, mitenkä sitä nyt hienosti sanottiinkaa... aktiviteettijä elämässäsä. Ja nuo sen sosijaaliset kontaktittii on meekäläesen mielestä meleko kuiviin käännä. Oon huomanna. -Justiisa kuulin telekkarista ku sanottii etton liijja vähä vanahoella immeesillä sosijaalisija kontaktija. Ja ohan tuo äet jo meleko vanaha.
Minummielestä aenahhii.

 

 

Se kyllä sannoo ettee tarvihe ku minut kaenalloosa. Että siinon sosijaalista kontaktija kylliks. Varsinnii ku oon kuulema semmonen suulaammampuoleenen tappaas. Ja sitä aktiviteettijähhii kuulema suap minun kansa iha omiks tarpeiks. -No kyllähä minä mukava ja ilonen  ja kaekimpuolin sopusa kaver oonnii.
Ja semmonen sopivampehmee ja lämmin kuppeessa kiini.

Kahen päevän annos

Eelinen päevä männä hurahti ku se ennevvanahanen Kapasen keeri. Vaekken kyllä tiijjä minkälaene lie ollu. Ja kuka lie sekkää Kapanen ollu. Vuan semmonen sanonta on olemassa sillon ku päevä männöö melekee tietimätä. Ee toentunna ies tätäkää plokija päevittämmää. Että tässäpä tulloo nyt sittä kahennii päevä annos kerralla. Vaekkee tuota mittää päevittämistä eelisessä ollukkaa.

Perjantae-iltana, ku ol se minun nimipäevä, ni luvattii mulle se nimipäeväsiankorva. No totistettavasti sittä saen sen. Melekee ol oman korvan kokonen. Että sillä sae anteeks unneottaja unneottamisesa.

Eelissäpäevänä ee sittä tapahtunna kerrassaa mittää. Pitkee lenkkijä lukkuuottamata. Ja mahhaa punanen rantu. Ku ol mua märkä ja hiekkoo män salloo valjaehe alle. Onneks ol sitä hyvvee hevosrasvoo jolla se yöaekaa hävis poekkee. Kiitos vuan Maille, Artun emännälle, että neovo sen!

 

 

Illankähmässä hämärissä vielä vähä lörtsyn kansa pelluutahhii. Eekä tarvinna unta hookutella.
 

Pilivet on roekkunna matalalla koko tämän päevee. Miettiivät että sattookko vae ee. Lähettiin muka rivakasti lenkille. Minnäe mänin jumpruilemata. Ku ol paljo hyvijä hajuja. Ehämminä muuto.
 

 Ee kummosta matkoo keritty männä ku alako sattoo. Justiisa yks häsläs kamerasa kansa. Koetin minä kyllä sannoo jo vähä aekasemmi että kohta mahtaa tulla vettä. No kuuntelko tuo immeenen sittä. Eepä tietenkää. Ee älynnä ennenku alako roemija iha kunnolla. Ja sittä tietennii kiireellä pihhaa. Märkijä oltii ku likovarikset. 

 

Yhen aenuvan kuvan kerkis ottoo. Onneks. Kyllä en tykkee jatkuvasta sihtoomisesta sen aparaatin kansa.
Tuosta pihhaa laakkoomisesta satteessa juohtu mielee. Että kumpiko kastuu jootuimmi, se joka kävelöö vae se joka laakalla paenaltaa? Kysseessä sama matka. Sitäpä mammalle tuossa atvaelin.
 

No oeshan se pitännä arvata. - Sehä ol kokkeellu sennii. Ja sano että juoksulla kastuu jootusammin. Vae olkoon se nyt kävelemällä..? Ee sittä tietenkää muistanna mitenkä se ol!
Ku on kuulema nii kaavva aekoo ku kokkeel. Sehhii oes pitännä arvata.
Tehkeepä muuttii testi ja sanokee sittä mikä ol tulos. Eekä vastaakseks kelepoo vuan se että satteella kastuu. Ku se huomattii itehhii tuossa pihhaa syyhältäissä.

 

Tässäpä nyt sittä pihalle kahtelen. Että meenannooko tuo iha kokopäevän sattoo. Jäe nuo haesteluhommat niät vähä keske tuola tievvarressa.
Ja muutae oes pihalla tekemistä. Huomasin eelissäpäevänä että aejjantarkistus on ollu iha unneoksissa. Muut alakaa olla kohillaa. Tae aenahhii semmonen syystarkistus tehtynnä.
 

Niihen kohillee mänemistähä suap varmaa ootastella. Niinku oon jo sanonna ni mammaha on ku vanaha tiisseli. Kaekella rakkaavvella sanottuna. Aekasa pittää hookutella ennenku lähtöö hittaampuoleesesti kääntii. Ja sittä sytkyttellöö jonniiaekoo. Ja sammuva jytkähtää yhe´äkin. Eekä sittä lähe kääntii tuas vähhääaekaa.

Tulupissako lie vika vae missee... aenahhii sytytyspuolella oes korjoomise varroo.

- Misteepä tuonnii tietänen... minä mikkää tiissel´insnyöri oo. Heh.

Ollakko äessään vaeko eekö olla?

Jollae on ollunna vissii huono omatunto. Tuon eelisen laalun tähen. On koettanna mulle muikeena leperrellä. Ja tarjotellu vaekka minkälaesta laaluva tilalle.

- Mitenkä oes Iivari semmonen " sä kaanehin oot..." taekka sittä " oot mun pieni,rakas ystäväen..."??
No eepä oes mitenkää. En oo kelepuuttanna. Nuor emäntähhii ihmettel lähtiissää minkätähe Iivari hälle mököttää. Mitteepä luulis. Sammaa sakkii män äetin kansa ja semmosen makkaralaalun mulle tek. Ja ku minä luulin ettoes ies se minuva puolustanna. Koetti sittä selitellä että sehä ol haaska vitsi. Että pitäs minun ymmärtee. Sielä se nyt ikävissäsä kotonnaan kattuu ku minulla vitsael...

 

En iha kokopäevee oo kyllä jaksanna mököttee. Ku se ee oekee luonnu multa. Hirveen vaevalloesta ja työlästä on. Se mököttäminen niät.
Ku kuitennii tulloo kaekellaesta asijata. Ni mitenkä sitä sittä voep niitä toemittoo. Silimiin muljaatuksilla ee oekee onnistu asijoehe hoeto. Pitemmänpiälle aenakkaa. Tulloo vuan piä kippeeks. 

Minen nuita naesija ymmärrä. Ku ne suattaa jollonnii päeväkaavvet "huastella" vuan pelekillä silimiin pyörittelyillä. Kuulema. Että mitenkä niihen piä sitä kestää? Kyllä minuva jo semmonen ruppees huimentammaa.

Sehä on kyllä oekeestaa iha hyvähhii että on välillä äessää ja sittä tuas välillä muute vuan. Siinon äettii vähä niinku kahevvaeheella. Eli kokoaejjan vähä varuillaa.

- Kuha vähäaekoo katon tällä ilimeellä ni ruppee lepytystä tulemmaa...

No olhan se välillä käätävä pihallae. Marjapensaessa ja lenkillä. Ja muutae. Että ylyvään arvokkaana askellin sittä. Heh.

Ja tongin pihlajammarjoja nurmikolta. Vaekka ne pahoja onnii. Vuan se tonkiminen on mukavata.  Ja entäpä sittä ne muut marjat. Ja keppipelit.

Että eepä tuota toenna toellaa ennee olla äessää. Vaekkee mamma ies muistanna minun nimipäeveekää ennenku plokikamut onnittel.
Suattaa niät hyvinnii olla että suan tuossa illankähmässä vielä nimipäeväsiankorvan.

Laehuttajan laalu

Naukulan Mamma ol plokissasa tehnnä Sulo-kissalle laalun. Ja heettännä huasteen. Että tehä lemmikillesä laalu. Tae ehtijä joku sopiva. Minä sittä koetin ehottee äetille että tekis mullehhii jonnii laalun. No eepä paljoo tarvinna meejjä äet, tuo lööhäpäehe ruunoomaton kuninkatar, ku otti kipinätä. Synty sittä tämmönen. Ee ehken ihajjustiisa sitä mitä tarkotin...

- Et äet kehtoes...iha oekeesti...!!

                             VIELÄ ON MAHHOO JÄLELLÄ

                             ( Laehuttajan laalu)

                             Sanat: Äet (tietennii) ja nuor emäntä (sehhii petturj)

                             Sävel: Vielä on kessee jälellä

                             Sittä äet mulle luita kantaa,

                             mahantäävven syyvvä antaa.

                             Kuhan suahaa liika

                             kylykiluihen piältä poes.

                             Viikolloppu kuhan koettaa,

                             sittä hoekkapoeka voettaa.

                             Sujakkana sittä
                             herkkupäevee viettee suan.

                             Vielä on mahhoo jälellä,

                             vielä löötyy hännästä läskijä,

                             vielä voep löötee makkaran

                             jos vähä valjasta tiukentaa.

                             Joku kamu neovvon laasuu

                             - Elä kaekkee vejä massuu,

                             jottae pistä taltee 

                             yötä varten pimentoo.

                             Yöllä sittä ku herkkuus tartut,

                             eepä niistä kilot kartu.

                             Niä ee pimmeellä kalorit tulla

                             roppoos vaevoomaan.

                            Vielä on mahhoo jälellä.....

Kehtas ruoja sen panna vielä niinku oesin omasta suustan sen piästännä.
Kahtos ommoo mahhoosa...

- Hyväihme kuitennii... jo pittää olla....kyllä nyt sittä nolottaa...!

Ympäristötarkastaja

Niimpään sitä on vuan kaekellaesta hommoo tällehhii päevälle kertynnä. Iha tehyks asti. Ja joka hommassa oon ollunna piäsniekkana. Etton varmasti tehty oekee. Ja etennii etton tullu tehyks. Ettee oo piässy nyt se motto toetteotummaa. Se "tekemätöntä ee sua tehyks".

 

 

Lenkillähä se on päevä alakanna ennennii. Ja alako nyttii.Vaekka koetin kyllä sannoo että ee niinkää oes väliks. Ku mustija pilivijähhii noos. Ja oesko tuo nyt iha nii pakko männä jokapäevä. Kuulu olovan. Onneks ee pitkä ollu tuo uamullinen. Kerrannii vuan semmonen pyrrääs.

Päevällä ol sittä toene iän jo. Vuan eepä tuo ollukkaa nii nihkeetä ku uattelin. Yllätin äetin, ja ihtenihhii, ku männä tepsuttelin iha semmosta kohtalaesta vaahtija. Ol oekee mukavata. Äet äety kuvvoomaa sillä vanahalla kamerallasa tuota vanahoo puuta. Ja kaekkee muutae. Oes tuolla ollu tok vähä semmosta kommeempatahhii kuvattavvoo kyllä. Iha siinä likellä narumpiässä.

 

Kerättiin sittä karvijjaesmarjoja. Tarkistin luatua. Hyvijä olivat marjat. Vuan en tykkee etton niimpaljo piikkijä oksissa. Nuita marjoja oes nii hyvä napsija oksista. Ku on nuin mahottoman paljo. Vuan ensmäesenä on piikki siinä ku suusa aakassoo. Oksija oes leekeltävä. Paljo ol kuivija. Ee näättännä hyvältä. Ilimotin äetille asijasta.
Huilattii välillä tuvassa. Ja sattoo ropsaatti vettähhii.  Meleko kova tuulehhujjaas on käännä kokopäevän. Ja sittä vettä on välillä tullu. Vaehtunna jootussaan tuo siä.

Huiluun jäläkee ol vuorossa toesellaene pensas. Mustija marjoja. Niihennii luatu ol iha tyyvyttävä. Eekä nii aenuvatakkaa piikkijä. Alaoksat ol mulle varattuja. Pistelin sieltä niitä. Äet sano ettee sieltä kerree. Ku ovat muka kuolasija. Minä kyllä söennii ne mihinkä olin nykinnä. Ettee sinne kyllä jiännä yhtää rähmittyvä marjoo.
 

Vuan oes vähä karsittava nuita oksija. Taekka ies nosteltava muasta irti. Tästäe maenihin. Äet sano että tuas on tarkastaja vaahissa. Ja noottija tulloo. Mikäli minä yhtää tarkastajata tunnen. No ohan se huomaatettava jos kerra näkköö etton vähä häneks nuo hommat männy.

 

 

Sittä ol vielä nurmikoehen tarkistus tehtävä. Ja tuon puujjuur tutkittava. Vaekka äet koetti toppuutella. Ku tietennii pelekäs niitä kiärmeetä. Joeta ee oo tähämmännessä näkynnä pihassa yhtää. Puu ol kunnossa. Vuan tarvihtis ehken nuihen pensaehen kansa tehä jottae. Valtoovat kohta koko pihamuan. Varsinnii tuo isolehtinen. Mikälie vatukka. Siitä tul kyllä huomaatus mammalle.

 

Eeköpä vuan oohhii liikoo rööhähtännä tuo vallollesa. Kohta ee pihalla muuta kasvakkaa. Kyllä saes joku tehä jottae. Aejjasta läpi jo tunkoo.

 

Melekosen livakka päevä on ollunna. Eekä tok oo vielä ies illassakkaa. Rankkoo hommoo on tuo ympäristötarkastaja homma. Ee kää katteeks. Vuan ompaan nyt nuo hommat tehtynnä.
 

Oekeestaa ne oes kyllä kuulunna nuorelle emännälle. Ku sehä se on se ympäristöasijantuntija. No ehken ee paa pahaksesa vaekka sen hommija mäninnii tekemmää. Tuskin tulloo torummaan. Ku minnoon vähä niinku sen semmonen suosikkipoeka...